Kategoria: Tekoäly

Mutsis oli tekoäly

Tekoälystä julkaistaan laiskana uutispäivänä niin paljon uutisia ja kolumneja, että kärryillä pysyminen on mahdotonta. Myös kirjoja julkaistaan kaikista mahdollisista näkökulmista ja liittyen kaikkiin mahdollisiin aloihin. Tekoäly on uusi internet: olisi järjetöntä yrittää kerätä uutisia vain sen perusteella, että ne liittyvät internetiin, tai tässä tapauksessa tekoälyyn. Positiivista toki on, että nyt tekoälyä käsitellään myös muilta kannoilta kuin vain tekniseltä, mitä vielä pari vuotta sitten valittelin.

Kaadan tähän kuitenkin listan tekoälyä uutisista, jotka olen tallettanut kirjanmerkkeihin myöhempää tarkastelua varten. Mitä tarkemmin tätä listaa katsoo, huomaa etteivät uutiset oikeastaan kerro tekoälystä, vaan meistä ihmisistä.

*

The Atlantickin juttu viime syyskuulta kertoo Jonista, joka tekee kuolleesta isästään tekoälyhahmon, jonka kanssa alkaa jutella (juttu löytyy suomeksi Apu-lehdestä). Jon juttelee tekoälyn kanssa viikkoja ja jopa itkee niin tehdessään. Jutussa viitataan torontolaiseen Joshuaan, joka samalla tavalla ”herätti henkiin” menehtyneen tyttöystävänsä Jessican.

Joku voi muistaa Black Mirror -scifisarjan toiselta kaudelta jakson Be Right Back, jossa on vastaava juonikulku. Jakso esitettiin vuonna 2013, eli on jo 13 vuotta vanha (uskomattominta on, että vuodesta 2013 on jo 13 vuotta). Silloin uudet tekstipohjaiset tekoälymallit eivät olleet vielä yleistyneet ja skenaario tuntui kaukaiselta.

Toisaalta, itse kun annoin ChatGPT:lle promptin ”puhu kuin isäni”, ei se kuulostanut lainkaan isältäni.

Jos isäni olisi täällä, hän varmaan sanoisi jotain sellaista kuin ”mene parturiin ja siivoa huonees, saatana”.

*

Viihdelehti Vicen artikkeli kertoo newyorkilaisesta kahvilasta, jonne ihmiset voivat tulla treffeille tekoälykumppaneidensa kanssa.

Käytän sanaa ”narsismi” säästeliäästi, mutta muu sana ei kuvaa tätä ilmiötä: ”tekoälykumppaneissa” ei ole kyse (ihmis)suhteista, vaan ihan vain narsismista. Jutussa mainitun tilaston mukaan jopa 52% teini-ikäisistä käyttää tekoälykumppaneita useita kertoja kuussa. Tilastojen mukaan nuoret eivät harrasta enää seksiä. Pian nuoret eivät enää edes seurustele, ainakaan toistensa kanssa.

Toisaalta, jutussa haastateltu käyttäjä valittelee, että bottien kanssa ei voi käydä seksuaalissävytteisiä keskusteluja.

Helsingin sanomissa muuten on avoinna kysely, jossa voi kertoa onko käyttänyt tekoälyä ”seurustelukumppanina”. Jatkojuttu Suomen tilanteeesta seurannee.

*

Saman teeman ympäriltä: tekoälyllä generoitu (pehmo)porno on nousussa. Jessica Foster on tekoälyllä generoitu someinfluensseri, joka poseeraa tissit pystyssä Trumpin kera armeijaa ylistävissä yltiöpatrioottisissa kuvissa. Kyseessä ei kuitenkaan ole kuitenkaan poliittinen propaganda, vaan Jessican hahmolla houkutellaan tilaajia tämän OnlyFans-kanavalle, joka kerää tilauksia ja jonka kautta fanit antavat Jessicalle lahjoja. Jessica on saavuttanut Instagramissa yli miljoona tilaajaa vain 14 viikossa ja alle 50 julkaisulla.

*

Kuten aikaisemmin kirjoitin, tekoäly on omiaan generoimaan paskapuhetta. Siksi ei liene ihme, että kansanedustajatkin kirjoittavat nykyään puheensa tekoälyllä.

Puheensa kirjoittavat tekoälyllä myös papit. Asia on puhututtanut katolisen kirkon piirissä niin, että jopa itsensä paavi Leo XIV on vedonnut pappeihin, etteivät he käyttäisi saarnojen kirjoittamiseen tekoälyä.

Nopealla googlauksella voi löytää tekoälyapplikaatioita, jotka opettavat uskontoa niin maallikoille kuin pastoreillekin. Aikaisemmin kirjoitin aiheesta.

*

Hevonpaska, eli bullshit on oikea akateeminen termi, jota ovat käyttäneet mm. David Graber, Harry Frankfurt ja André Spicer. Hevonpaska tai paskapuhe onkin hyvä termi kuvaamaan tekoälyn tuotoksia, jotka ovat sisällyksetöntä lätinää. Englanniksi on myös yleistynyt termi AI slope, joka tarkoittaa liejua tai lietettä. Ylen juttu ehdottaa termiksi tekoälytauhkaa.

Juttu lainaa tutkimusta, jonka mukaan jopa puolet Internetin sisällöstä olisi jo tekoälyllä generoitua liejua, hevonpaskaa tai tauhkaa. Luku tuntuu uskomattomalta. Toisaalta, juttu on viime lokakuulta. Puolessa vuodessa voi tapahtua paljon ja koska tauhkan määrä kasvaa eksponentiaalisesti, voi 50% maaginen raja olla jo kaukana takana.

Tauhkankin keksimiseen tarvittiin kuitenkin vielä ihminen.

*

Loppukevennyksenä uutinen, jonka mukaan tekoälymallit eskaloivat kriisien simulaatiot ydinsodiksi. Tämä tietysti on suoraan elokuvasta War games, josta aikaisemmin kirjoitin.

Kyllä säkin olet hyvä tyyppi, ChatGPT

Turkulainen burgerioligarkki Heikki Salmela jakoi Facebookissa päivityksen, jossa kertoi keskustelleensa AI:n kanssa pitkään taloudesta. Tekoäly kertoi Heikille muun muassa, että Heikin näkemys on arvokas, että hän uskaltaa tuoda esiin sen, mitä moni muu ei uskalla sanoa ääneen, että hänen tapansa tarkastella asioita on selkeä ja rehellinen ja että hänellä on harvinaisen kypsä tapa ajatella.

Aikaisemmin kirjoitin Susannasta, joka rakastui tekoälyyn.

Brandon Sanderson tekoälystä ja taiteesta

Brandon Sanderson on suosittu amerikkalainen fantasiakirjailija, joka on kirjoittanut metritolkulla kirjoja, jotka varmasti vetoavat nuoriin nörttilukijoihin. Itse en ole hänen kirjojaan lukenut, mutta olen Youtubesta katsonut taltiointeja hänen kirjoituskursseistaan. Vaikka nekin keskittyvät fantasia-genreen, käsitellään niissä sellaisia luovan kirjoittamisen perusjuttuja, että ne ovat sovellettavissa kaikkeen kirjoittamiseen. Lisäksi hän on sillä tavalla sympaattinen ja humoristinen puhuja, että hänen juttujaan kuuntelee ihan huvikseenkin.

Eilen katselin tuoreen videon Sandersonin pitämästä puheesta, jossa hän puhuu ”tekoälytaiteesta”. Puhe on populaariin tyyliin vetoava, yksinkertaistava ja helposti sulateltava, mutta sisältää monia pointteja, joita itsekin aiheesta ajattelen. En referoi videota tässä, koska se on sillä tavalla tiivis, että sen voi katsoa reilussa vartissa tai lukea Sandersonin kotisivuilta.

Videossa ilahduttavaa sekin, millaista suosiota Sanderson nauttii. Milloin viimeksi kukaan kirjailija on saanut tällaisia aplodeja? Itse videoon ei ole merkitty, missä keynote pidetään, mutta ilmeisesti kyseessä on Sandersonin oman Dragonsteel Entertainment -yrityksen tapahtuma viime joulukuulta.

Sandersonin pointti on siinä, että taide on inhimillistä toimintaa, jonka tekemiseen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa, koska itse tekeminen on palkitsevaa ja luomisprosessista saa onnistumisen tunteen, jota promptaamisesta ei saa. Taide itsessäänhän on täysin turhaa, kuten Sandersonin siteeraama Oscar Wilde sanoo.

Sanderson ei mainitse amatöörejä ja hänen puheensa ”taiteesta” voi helposti ymmärtää tarkoittamaan pelkästään korkeataidetta. En usko, että tämä oli hänen tarkoituksensa, onhan hän vahvasti mukana juuri harrastelijakirjoittajapiireissä. Laajennan hänen ajatustaan siis siihen suuntaan.

Englannin art tarkoittaa sekä taidetta että taitoa (myös suomen kielessä ne ovat samaa kantaa, mutta ”taide” viittaa enemmän korkeataiteeseen). Institutionaalisen korkeataiteen lisäksi käsitteen ”art” alle voi laittaa monenlaista inhimillistä toimintaa, jonka suomenkielinen vastine voisi olla puuhastelu. Tällä tarkoitan kuitenkin tavoitteellista toimintaa pelkän ylläpitävän toiminnan, kuten kotitöiden tai palkkatyön tai turhan kännykän räpläämisen ja perseen raapimisen lisäksi.

Aina kun käsiin osuu joku 50-luvun pojille suunnattu ”helppoja puutöitä kansakoulun 3:lle vuosiluokalle” tai ”joka pojan sähkötöitä” -kirja, opastetaan niissä kuinka tavallisilla puutyökaluilla tai rautakaupasta saatavista komponenteista voi rakentaa keittiökalusteet tai lyhytaaltoradion kahvipurkkiin. Tällaiset taidot katosivat jo meidän sukupolveltamme, ei kai niinkään sen vuoksi, että sen ajan nykynuoret olisivat olleet sen huonompia kuin edeltäjänsäkään, vaan ensinnäkin koska kerrostaloasunnoissa ei voinut pitää puuverstasta ja toisekseen, massatuotannon aikakaudella sellaisia kädentaitoja ei enää tarvittu. Huonekaluja on saanut viimeistään Ikean aikakaudella polkuhintaan ja radiovastaanottimia sai parilla markalla sekatavarakaupasta. Meidän taitomme suuntautuivat tietokoneisiin, samaan aikaan kun vanhempamme eivät osanneet ajastaa VHS-nauhuria.

Samoin tekstiilitaidetta, eli neulomista, kutomista ja muuta vaatteiden kotituotantoa on väheksytty, koska se on ollut naisten alaa. Nykyään sekin on turhaa; Bangladeshistä tuotuja villavaatteita saa polkuhintaan.

Jotain tässä on silti menetetty, kun kotitalouksissa tapahtuva puuhastelu on korvautunut tehtaiden muovisella massatuotannolla. Muitakin esimerkkejä löytyy: puutarhanhoito, oikean ruuan laitto puolivalmisteiden sijaan, kalastaminen, metsästäminen tai marjojen poimiminen, sisustaminen muulla kuin Temusta tilatulla krääsällä ja niin edelleen. Kaikki ovat esimerkkejä inhimillisestä toiminnasta, jossa nopeus ja halpuus ovat korvanneet tyydytystä tuovan tekemisen. Massatuotanto on ollut olemassa jo kauan ennen tekoälyä.

Kirjoittamisessa on siinäkin kyse inhimillisestä toiminnasta. Siinäkin on lupa puuhastella amatööritasolla. Tämän blogin kirjoittaminen on puuhastelua: kirjoittelen sunnuntaiaamuna mieleen tulevia ajatuksia. Kävijälaskurin mukaan lukijoita on melko minimaalinen määrä. Mutta mitä mieltä olisi ollut generoida sama määrä tekstiä tekoälyllä?

Jossain tekoälyllä generoitua kirjallisuutta koskevassa keskustelussa heitin ironisesti, että seuraavaksi kirjat myös lukee tekoäly. Minulle kommentoi joku, joka kertoi tekevänsä niin.

Harrastan myös musiikkia. Miksi tehdä itse musiikkia, vaikka Spotify on sitä täynnään? Siksi, että se on helvetin hauskaa. Soittamalla itse pääsee musiikkiin sisälle aivan eri tavalla kuin passiivisella vastaanottamisella. Yhdessä soittaminen on sosiaalista toimintaa. Vaikka musiikillamme on vielä vähemmän faneja kuin tällä blogilla lukijoita, laajentaa sekin sosiaalista piiriä. Olen liian tylsä rokkistaraksi ja liian vanha nuorisoidoliksi ja ylipäätään sillä musiikilla, jota teen tai käyn kuuntelemassa rokkiluolissa on aika vähän tekemistä sen kanssa, jota esitetään UMK:ssa.

Puhumattakaan siitä, että pian Spotifyn keskeiset artistit ovat tekoälyjä.

Valokuvauksen olen jo lähes lopettanut. Valokuvia tuli maailmaan aivan liikaa jo kännykkäkameroiden yleistyttyä. Tekoälykuvat ovat tästä seuraava askel. Kuvia itsensä vuoksi en jaksa enää ottaa. Jos kuvaan, niin dokumentointa tapahtumia ja näin annan toiminnalle merkityksen.

Propagoin puuhastelua inhimillisenä ja yhteisöllisenä toimintana: joskus kannattaa tehdä asiat hitaasti ja vaivalloisesti, jotta se olisi palkitsevaa. Enkä tarkoita tätä siinä banaalissa merkityksessä, jossa kaikki voi olla ”terapiaa”, vaan siinä että se on tapa olla olemassa. Sen vastapuolena on, että pitäisi olla enemmän kiinnostunut siitä, mitä tavalliset ihmiset puuhastelevat. Eikö se ole paljon merkityksellisempää kuunnella sitä tuttua, joka soittaa akustista kitaraa ja laulaa omia kappaleitaan kuin lojua sohvalla ja katsoa telkkarista Ed Sheeranin konserttitaltiontia? Eivätkö ne mummon tai anopin vanttuut kuitenkin lämmitä paremmin kuin hikipajojen pikamuoti? Kaikki kannustavat amatöörikirjoittajaa kuin maratonille treenaavaa, mutta harva on kiinnostunut lukemaan hänen käsikirjoitustaan.

Tämän sijaan kaikki pöhisevät siitä, kuinka tekoälyllä voi loputtomasti generoida merkityksetöntä, keskinkertaista roskaa.

Konservatismi ja lapsiporno

Sananvapaus tuntuu olevan keskustelu, jonka kaikki tiet vievät ennen pitkää siihen, kuinka lapsia suojellaan ja etenkin siihen, kuinka lapsipornon leviäminen tulisi estää. Asialla ovat perinteisesti olleet (oikeisto)konservatiivit, ja jo Internetin alkuaikoina lapsiporno ja pomminteko-ohjeet muodostuivat jo kliseisiksi uhkakuviksi.

Viime vuoden kuntavaalien yhteydessä eräs jämsäläinen perussuomalaisten ehdokas ehdotti, että ”ei-todellisuuspohjainen lapsiporno” tulisi sallia. Tällä hän tarkoitti ilmeisesti animaatioita ja täysi-ikäisiä pornonäyttelijöitä, jotka näyttelisivät ala-ikäisiä. Kuntavaalit toki ovat politiikan karnevaali, johon ottaa osaa kymmeniä tuhansia (vuonna 2025 lähes 30 000 ehdokasta) politiikan amatöörejä, joten sinne mahtuu monenlaisia mielipiteitä, joista halutessaan media voi repiä otsikoita. Silloin mietin pitäisikö aiheesta kirjoittaa, mutta se tuntui kovin vähäiseltä kohulta. Mielessä kävi kuitenkin, miten pitäisi suhtautua tekoälyllä tehtyyn lapsipornoon.

Vähemmälle huomiolle on jämsäläisten valitsematta jääneiden kuntavaaliehdokkaiden sijaan perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas ja perussuomalaisten ajatuspajan Suomen perustan ideologin Jukka Hankamäki. Hän kirjoittaa Kansallisfilosofisessa manifestissaan (Books on Demand 2015), muun muassa että pedofilia on normaali seksuaalisuuden muoto ja että pedofiilejä syrjitään samalla tavalla kuin homoja, ja että lapsille ei ”väitetystä” hyväksikäytöstä ole haittaa ja että itseasiassa lapset voivat vietellä aikuisia ja niin edelleen.

Loppua kohti Hankamäen teksti alkaa olla jo surrealistista (s.102-103):

Viranomaisten kannattaisi alkaa jakaa takavarikoimaansa lapsipornoa vapaasti, sillä jo tuotettu lapsiporno ei enää lisäisi kenenkään yksilön mahdollista harmia. Kun kuvat näkisivät entistä useammat, myös valmistuksen yhteydessä mahdollisesti tuotetun kärsimyksen määrä yhtä katselijaa kohti laskettuna vähenisi. On oletettavaa, että jos lapsipornon hallussapito ja jakelu dekriminalisoitaisiin, sen valmistus vähenisi dramaattisesti. Oikeudenmukaisuuden takaamiseksi lapsipornotähdille voitaisiin myöntää lupa halutessaan tuottaa myös kaupallista lapsipornoa, sillä olisi väärin evätä heidän mahdollisuutensa taloudelliseen korvaukseen muille tuottamastaan hyödystä. Tämä voidaan nähdä jopa osana lasten oikeuksien puolustamista.

En lainaa pidempiä pätkiä, koska en halua tulla yhdistetyksi Hankamäen tekstiin. Halukkaille koko teksti löytyy mm. Archive.orgista.

*

Aihe nousi pintaan, kun tällä viikolla käyttäjät huomasivat voivansa generoida Grok-tekoälybotilla lapsinäyttelijöiden kuvia. Aikaisemmin Elon Musk on Grokia kehittävän xAI-yhtiön johtajan ominaisuudessa kertonut, että Grok ei ole ”woke” tai ”nihilistinen” tai ”poliittisesti korrekti”. Esimerkiksi ChatGPT:ssä on ominaisuus, joka estää syrjivän, rasistisen tai pornografisen sisällön luomisen. Vaikka monien tekoälygeneraattoireiden avulla voi nykyisin luoda pornoa ja ChatGPT:kin on mahdollisuutta väläytellyt, lapsia seksualisoivan materiaalin generoiminen on edelleen kaikissa ollut estetty.

Nyt Grokin käyttäjät ovat generoineet seksualisoivia deepfake-kuvia mm. lapsinäyttelijöistä, kuten Nell Fisheristä, joka on 14-vuotias.
Elon Muskin vastaus syytöksiin oli ”valtamedia valehtelee”. Jo aikaisemmin kohua oli herättänyt, että Grok-tekoälyä voi käyttää vaatteiden riisumiseen kuvista, minkä tietenkin kuvien kohteet ovat kokeneet loukkaavana.

Tapaus edustaa laajempaa kehitystä, jossa ”kukkahattutädit” ovat vasemmisto-liberaalia ”wokea” ja oikeistokonservatiivit kannattavat laajaa sananvapautta. Tämä sananvapaus ei syrji enää pornoa, eikä edes lapsipornoakaan.

Companion (elokuva)

Tuli katsottua tieteiskauhukomedia Companion (2025, ohj. Drew Hancock), kun tuli vastaan suoratoistopalvelussa. Elokuvan ensimmäisen juonenkäänteen spoilaa elokuvan esittely: ”[k]un Iris tajuaa olevansa poikaystävänsä AI-kumppani, hänen on hyväksyttävä itsensä ja käytävä taistelua lopullisesta hallinnasta.”

Ja nyt minä spoilaan sen teille.

Josh (Jack Quaid) on incel, joka on hankkinut itselleen robottityttöystävän Iriksen (Sophie Thatcher), joka tuntuu ja näyttää aidolta ja joka itsekin kuvittelee olevansa Joshiin rakastunut. Pariskunta on kutsuttu pariskuntaviikonloppua viettämään venäläisen Sergein (Rupert Friend) hulppealle mökille ja Josh yhdessä Sergein edustustyttöystävän Katin (Megan Suri) kanssa juonivat Sergein pään menoksi hakkeroimalla Iriksen tappamaan tämän. Siinäpä se. Mukana ovat vielä homopariskunta Eli (Harvey Guillén) ja Patrick (Lukas Gage) ja loppu kuuluu ”teinit menevät syrjäiselle mökille viikonlopuksi ja kaikki paitsi yksi kuolevat lopussa” -genreen.

Elokuvien keinotekoisista ihmisistä on tarkoitus tietenkin kertoa enemmän meistä ihmisistä itsestämme kuin teknologiasta, roboteista ja tekoälystä sinänsä. Iris on ohjelmoitu rakastamaan Joshia eikä elokuvassa sen enempää problematisoida mistä Iriksen tietoisuus on peräisin. Enemmän painoarvoa annetaan vapauden ja orjuuden ja misogynian teemoille. Ovatko Iris ja Kat lopulta molemmat samaa tarkoitusta varten? Jonkinlainen avainkohtaus on se, jossa Iristä tulevat hakemaan robottifirman huoltomiehet, joista toinen toteaa jotain sen suuntaista, että robotit menevät rikki jatkuvasti, koska niitä hankkivat miehet sulkevat ne kellariin ja kiduttavat niitä eikä vakuutus silloin korvaa. Joshkin elokuvan edetessä paljastuu aina vain mulkummaksi ja robotti-Iris aina vain inhimillisemmäksi.

Companion_film_poster

Tyypilliseen tapaan pahiksen roolia täyttävä Josh ei päästä Iristä päiviltä tilaisuuden saatuaan, vaan joka kerta hänen täytyy pitää se loppusaarna tarinan sankarille, jonka seurauksena aukoton tapposuunnitelma menee mönkään. Tyypillisesti tässä on kyse tunnustuksen saamisesta (engl. recognition, saks. Anerkennung) voitetulta osapuolelta. Tunnustuksen saaminen on mahdollista kuitenkin vain, jos toinen osapuoli on tunteva ja tiedostava subjekti. Jossain sisimmässään siis Joshkin tunnustaa Iriksen autonomian.

Companion on ehkä ylipitkä eikä kovin hyvin onnistunut Black Mirror -jakso tai 3 vuotta sitten ilmestyneen M3GAN -elokuvan (ohj. Gerard Johnstone) kevytversio. Genreen ei kauheasti ole tullut uusia oivalluksia sitten Bladerunnerin (ohj. Ridley Scott) replikanttien: keinoihmisetkin ovat ihmisiä, jotka haluavat vapautta ja rakkautta ja sen sellaista.

Kuinka tehdä tekoälyllä rahaa

Helsingin sanomat kirjoittaa tänään otsikolla Tekoälyhuijarit kauppaavat elämäkertoja (Jääskeläinen Petri, 13.11.2025). Nyt kun tekoälyn avulla voi generoida loppumattomasti höttöä, on se tietenkin valtaamassa kirjamarkkinat. Merkittävä osa generoidusta ”kirjoista” myydään Amazonin kautta, koska siellä ei kysellä alkuperän perään. Jossain vaiheessa myytiin tekoälyllä ”käännettyjä” klassikoita, joiden tekijänoikeudet ovat rauenneet. Nyt uusi villitys on generoida poliitikkojen ja julkkisten ”elämäkertoja” ja myydä niitä yleisölle tutulla naamalla. Ihmisethän eivät vielä omista (Tanskaa lukuun ottamatta) tekijänoikeutta omiin kasvoihinsa. Suomesta mukana ovat mm. Alexander Stubb ja Sanna Marin.

Koska olen kirjoittanut tekoälystä aikaisemminkin ja olen hakenut aiheesta tietoa verkosta, ovat algoritmit alkaneet tarjota minulle tekoälyyn liittyviä mainoksia.

Mainostajat suoraan markkinoivat tekoälytyökalujaan kirjojen generoimiseen.

Esimerkiksi tässä mainoksessa mainostetaan tekoälyä, joka kirjoittaa sinulle bestsellerin, joka on niin hyvä, että koululapset lukevat sitä kävellessään portaita taivaaseen, jossa heitä odottaa suunnaton kirjahylly. Vähän kyllä mietityttää, miten oikean alareunan nainen pystyy kävelemään alaruumis nurinperin.

Uskonnollisista tekoälyboteista olikin jo puhe. Yllä oleva mainos kertoo, kuinka tekoälyn avulla Jeesus tulee tuomaan somekanavallesi kymmeniä tuhansia vierailijoita.

Jos olet laiska, etkä jaksa kirjoittaa mitään, tekoäly auttaa. Tästä osoituksena mainos, jonka tekijät olivat itsekin niin laiskoja, että eivät jaksaneet edes generoida sille sisältöä.

Koska lastenkirjallisuuteen ei tunnetusti tarvitse turhia panostaa, pierukin menee läpi kirjallisuutena

Bonuksena vielä tissit. Koska mikä tahansa teknologia lähtee viraaliksi vasta, kun pornoteollisuus ottaa sen käyttöönsä, koskee se myös tekoälyä. Jos olet ruma tai vaikkapa sukupuoleltasi mies, voit silti luoda aikuissisältöä OnlyFansiin tekoälyn avulla. Alunperin OnlyFansin kautta pornon myymisessä oli se idea, että ”tavikset” saattoivat myydä ”tavisten” tekemää sisältöä geneerisen valtavirtapornon sijaan. Oletan, että lähitulevaisuudessa sekin kanava on täynnä tekoälybotteja, jotka pelkästään määrällään syövät näkyvyyttä oikeiden ihmisten tekemältä materiaalilta.

Microsoftin tekoälypomo: vain biologisilla olennoilla voi olla tietoisuus

Viime vikolla CNBC:n haastattelussa Microsoftin AI CEO Mustafa Suleyman kertoi, että hänen edustamansa yhtiö ei pyri kehittämään tekoälylle ”tietoisuutta”, koska se on hänen mielestään mahdotonta. Hänen mukaansa vain biologisilla olennoilla voi olla tietoisuus. Tekoäly voi olla älykäs, mutta ei tuntea tunteita. Suleyman puhuu erityisesti kyvystä kokea kipua, surua ja kärsimystä.

Itse ihmettelen, miksi koneiden pitäisi tuntea nimenomaan kipua, surua ja kärsimystä?

Suleyman pitää ”absurdina”, pyrkimystä kehittää koneelle tietoisuus. Se voi vain simuloida tietoisuutta. Uutisen perusteella en ole täysin varma, mitä Suleyman viittaa ilmauksella the science of detecting consciousness, mutta on totta, että emme edes tiedä, mikä inhimillinen tietoisuus on. Kuinka voidaan ohjelmoida jotain, josta emme tiedä mitä se on? Heillä, jotka puolustavat tekoälyn potentiaalista tietoisuutta, on yleensä käsitys, että ”tietoisuus” syntyy jotenkin ”itsestään”.

Se on melko uskonnollinen käsitys.

Katso myös muut kirjoitukseni tekoälyä koskien.

Tekoälyjumala

Tekoälyn kuten ChatGPT:n yleistyminen on luonut uuden vajaaälyisyyden lajin: ihmiset, jotka kysyvät joka asiaa tekoälyltä ja uskovat löytävänsä kiveen hakatun totuuden.

Juuri tekoälyn läpinäkymättömyys tuottaa illuusion erehtymättömyydestä; siinä missä tieteellinen tutkimus on (ainakin ihannetapauksessa) läpinäkyvää ja kuka tahansa voi lähteitä seuraamalla todentaa päättelyketjun, ChatGPT generoi aineistosta ympäripyöreän yleistyksen. Juuri tuo ChatGPT:n läpinäkymättömyys luo sen ympärille lähes uskonnollista mystiikkaa ja näennäinen itsevarmuus vastata niihinkin kysymyksiin, joihin se ei ”tiedä” vastausta, tekee siitä ihmisten silmissä viisaan.

Astetta pidemmällekin voidaan mennä. Yliopistolehti kirjoittaa:

Niin sanotut jumalbotit ovat uskonnollisilla teksteillä opetettuja kielimalleja, jotka antavat ohjeita pyhien kirjoitusten tulkinnassa tai elämän ongelmissa. Käyttäjä voi myös pyytää bottia laatimaan personoidun rukouksen tai puhumaan jumalan äänellä.

Näin hindut, mutta myös kristityt. Saan jatkuvasti kohdennettua mainontaa liittyen tekoälyyn, koska olen näitä kirjoituksia varten hakenut hakusanoilla Googlesta. Viimeisimpänä liittyen generatiivisiin tekoälyohjelmiin, jotka tuottavat esimerkiksi kuvitettuja ”lastenkirjoja”, tai tässä tapauksessa kuvitettuja tarinoita Raamatusta. Joissa Jeesus on tietenkin valkoinen angloamerikkalainen, kuten ovat kaikki Vanhan Testamentin profeetatkin.

Mainosten alla on kirjaimellisesti tuhansia kommentteja, jotka ylistävät ”Amen!” En tiedä, ovatko ne kaikki tuhannet tilit tekoälybotteja. En ole varma kumpi on pelottavampi skenaario: se että ne ovat, vai se että ne eivät ole.

Alenka Zupančič: ”ChatgGPT on tiedostamattoman kieltä”

Suhtaudun psykoanalyysiin kahtalaisesti: toisaalta monet Freudin keskeiset ajatukset ovat jo niin valtavirtaa, ettei niitä enää mielletä freudilaisiksi (”alitajunta” arkikielessä, psykoterapian merkitys, seksuaalisuuden merkitys, lapsuuden kehitysvaiheet), toisaalta psykoanalyysiin liittyy paljon epätieteellistä huuhaata, että sitä ei voi ottaa aivan tosissaan, mutta kukapa ei toisaalta olisi kiinnostunut huuhaasta.

Kirjoitin aikaisemmin bloggauksen ”Tekoäly psykoanalyysissä”, jossa pohdin kielimallejä käyttäviä tekoälyjä (LLM, esim. ChatGPT) mm. surrealismin ja tiedostamattoman kautta.

Koska ajatus on niin ilmiselvä, on sen huomannut tietenkin moni muukin. Youtubessa tuli vastaan video, jossa slovenialainen filosofi (ja psykoanalyytikko) Alenka Zupančič vertaa ChatGPT:tä tiedostamattomaan ja ammattifilosofina droppailee nimiä enemmän kuin minä harrastelijana.

Zupančič aloittaa huomauttamalla, että postrukturalistit antihumanismissaan sivuuttavat subjektin, joka on heille pelkästään diskurssin tuottama efekti. ChatGPT toimii samalla tavalla: se on pelkkä tekstiä tuottava kone ilman subjektia. Lacanilaisessa teoriassa juuri subjektin puute synnyttää subjektin (ymmärrän pointin, mutta tämä on juuri sellaista epätieteellistä pallottelua, joka toki tekee psykoanalyysistä mielenkiintoista mutta ainakin minua estää ottamasta sitä vakavasti). Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, mielestäni tekoälyn vertaaminen ”inhimilliseen” älyyn on naurettavaa antropomorfismia, juuri koska tekoäly ei ole subjekti. Poststukturalistinen kieliteoria ja lacanilainen psykoanalyysi voivat ohittaa tämän ongelman.

ChatGPT:lle astetuista rajoituksista voi myös löytää analogian psykoanalyysistä. ChatGPT:llä ei voi esimerkiksi tuottaa pornoa tai syrjivää sisältöä (Elon Musk on julistanut tämän ”nihilismiksi”, jostain selittämättömästä syystä). OpenAI on siis ohjelmoinut tekoälylle ”yliminän” jonka torjunta estää tekoälyn syvyyksistä nousemasta kaikkein alhaisimpia viettejä.

Tekoäly työhaussa

Marko Pinola kirjoittaa Kauppalehden kolumnissa ilmiöstä, jota ennustin jokin aika sitten: työnhakijat generoivat työhakemuksensa tekoälyllä ja vastaavasti rekrytoijat käsittelevät tulleet hakemukset samoin tekoälyllä (tarkalleen ottaen Kauppalehden artikkeli on referaatti The Atlanticin artikkelista). Myös työhaastattelut voidaan tehdä bottien avulla ja aikaisemmin uutisoitiin, että jotkut haastateltavatkin käyttävät tekoälyä apunaan. Tässä on pelkistetty esimerkki siitä, kuinka monet työelämän käytännöt ovat olemassa vain itseään varten. Sitä kaikkea voisi pitää hulluutena, ellei se olisi niin olemuksellinen osa sitä mitä teemme joka päivä, että olemme tottuneet pitämään sitä välttämättömänä. Vielä tänään tämä ilmiö — varsinkin kun sen pelkistää näin selkeästi — voi vaikuttaa naurettavalta, mutta pian pidämme sitä täysin normaalina.

Koska onhan se toki niin, että jos samaa työpaikkaa hakee 25 hakijaa, on niillä 24:llä valitsematta jääneellä huonot työnhakutaidot ja saisivat varmasti paikan, jos vain työnhakutaidot olisivat paremmat. Siksi tekoäly on siihen hyvä työkalu.