Eduskunta äänesti alkoholilain muutoksesta, joka sallii alkoholin kotiinkuljetuksen, tilaamisen ulkomailta sekä Alkojen aukiolon sunnuntaisin. Asiaa ajoi etenkin Kokoomus, hallituspuolueista Kristilliset äänesti vastaan. Muutosta on kuvattu historialliseksi. Mtv3 lähetti Alkojen aukeamisen suorana lähetyksenä.

Facebook-päivityksessään rap-artisti Edu Kehäkettunen (oik. Harri Hinkkanen) kettuilee ilmiölle vahvasti.

Olemmekin saapuneet siihen pisteeseen, että huumoriräppäri (joka tunnetaan myös taitelijanimellä B-Rapun Talonmies ja jonka hittejä ovat Kullii ja Härskiyden huipentuma) on poliittisesti konservatiivisempi kuin Kokoomus.

Itsehän tykkään lotrata, ei siinä mitään. Edun puolesta en mene vastaamaan. Kun olin 16v, vastustin ”systeemiä”. Kun en keksinyt, mikä ”systeemissä” on vikana, ainoa asia joka tuli mieleen oli hyysäävä alkoholipolitiikka. Miksi viina on kallista? Miksi kaljaa ei myydä alaikäisille eikä klo 21 jälkeen? Miksi Alko ei ole pyhäpäivinä auki? Sittemmin olen keksinyt suurempiakin yhteiskunnallisia epäkohtia.

*

Holhousyhteiskunta halutaan pois. Ei saa holhota. Eikä hyysätä.

On olemassa ihmistyyppi, joka haluaa kaikki säännöt pois tai ainakin pois häneltä itseltään. Sama ihmistyyppi on ensimmäisenä etsimässä syyllistä, kun asia iskee tuulettimeen. Haluan tavata johtajan! Meemihahmo Karen oli aikoinaan loistava tiivistys, joka on tuttu kaikille palveluammateissa joskus työskennelleille, mutta joka harmillisesti vesittyi yleiseksi misogyyniseksi loukkaukseksi. Karen voi olla myös mies. Hänen vuokseen pihapolulla on puomi ja suuri kyltti ”EI TALVIKUNNOSSAPITOA!”. Sitten mies- tai naispuolinen Karen menee ja kompastuu siihen puomiin ja haastaa kaupungin tai taloyhtiön oikeuteen.

Kansan syvien rivien herraviha tiivistyy siihen, että kaikki hauska kielletään eikä saa edes ryypätä rauhassa. Kokoomuksen hallituskumppanin Perussuomalaisten kannattajista joku voi kuulua Ku Klux Klaaniin, mutta useampi kuuluu Glug Glug Klaaniin.

*

Huumeet, päihteet ja tupakkatuotteet ovat markkinatalouden kannalta täydellisiä tuotteita. Ne paitsi aiheuttavat fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta, varsinkin alkoholin tapauksessa alentavat estoja ostopäätösten suhteen. Kai me vielä yhdet otetaan? Tupakkayhtiöt ovat kaataneet miljoonatolkulla rahaa lobbaukseen ja sen salaamiseen, että tupakka on terveydelle vaarallista ja nikotiini aiheuttaa riippuvuutta.

Vaikka riippuvuuttahan se TikTokkikin aiheuttaa.

Kun markkinoille annetaan suurempi vapaus riippuvuutta ja päihdeongelmia aiheuttavien aineiden myyntiin, seurauksena on enemmän riippuvuutta ja päihdeongelmia, mutta moraaliset vastaväitteet voi aina ohittaa sillä, että se on yksilön oma valinta. Tilastollisesti sosiaaliset ja terveysongelmat lisääntyvät, mutta minkäs sille heikommalle ainekselle mahtaa. Joku voi sanoa, että päihdeongelmat perheissä lisäävät kuluja sosiaalityössä. Eivät lisää, jos Wille Rydman on päättämässä.

Seuraava keskustelunaihe on, kuinka ”itseaiheutetut” sairaudet tulisivat olla yksilön omalla vastuulla. Mitäs menit tilaamaan kotiin sitä halpaa viinaa, jota telkkarissa mainostettiin.

*

Aukiolojen vapautus on ollut jo pidempään trendi. Nyt myös tapahtui se, mitä kukaan ei olisi uskonut tapahtuvaksi: myös Alkot ovat sunnuntaisin auki. On tullut tavaksi jokaisen juhlapyhän kohdalla käynnistää keskustelu siitä, pitäisikö työntekijöille maksaa lisäpalkkaa jouluna, juhannuksena, pääsiäisenä tai ylipäätään koskaan ja kuinka arkipyhät pitäisi siirtää viikonlopulle.

Minäpä olen niin vanha, että muistan ajan, kun kaupat olivat jouluna kiinni. En ole jouluihminen, mutta pidän rauhasta. Jos jouluna maito (tai keskikalja) pääsi loppumaan, piti etsiä se ainoa pyhinä auki oleva huoltsikka. Muutoin koko kaupunki oli hiljainen.

Onkin ironista, että vasemmistoa syytetään perinteiden unohtamisesta (vaikka eikö jokavuotinen Suvivirsi-kohu jo itsessään ole perinne?) ja yhteiskulttuurin tuhoamisesta, mutta oikeisto itse haluaa perua kristilliset juhlat. Tai no, ei tietenkään kaikilta, vain köyhiltä. Jos olet palveluammatissa, vietät pyhät töissä. Pitäähän jonkun olla päivystämässä joulunakin siltä varalta, jos Tere Sammallahdelta on viinat loppu.

Miksi sitten ihan kaikkea ei vain voisi vapauttaa? Ehkä minä vain olen tällainen vanha jäärä ja konservatiivi. Kokoomus on sen sijaan valmis myymään kaikki periaatteensa.

Ja ennen kaikkea: kestäähän sen pitkäaikaistyöttömyydenkin paremmin kännissä.

Toivottavasti kaikille on jo selvää, että iltalehdet ovat rakentaneet koko ”Sofia Virta telkkarissa” -kohun vain myydäkseen jatkojutun, jossa paheksuvat sitä, kuinka media kohtelee nuorta vihreätä naista. Ei siitä huolimatta vaan juuri siksi, että ihan kaikista puolueista on rampannut porukkaa ihan samassa ohjelmassa. Näin ne voivat samanaikaisesti yllyttää massoja pyhään vihaan ja samaan aikaan pöyristellä sitä, miten pienestä asiasta on kyse ja miten eri tavalla muita tositv-ohjelmiin osallistuneita kohdellaan.

Jos joku muistaa Ilkka Kanerva vs. Tuksu -kohun, niin samat lehdet lööpeissään vaativat Kanervaa eroamaan ja sisäsivuilla saattoi olla jatkojuttu, jossa ihmeteltiin, miten tällaisista pikku asioista kohistaan. Turun sanomissa oli samalla sivulla kolumnistin kainalojuttu, jossa julistettiin koko kohu turhaksi. Jos siis haluaa poliitiikan toiselta laidalta vastaavan esimerkin.

Noin yleisesti olen sitä mieltä, että tosi-tv:on osallistuminen ei sovi kansanedustajan arvolle ja ne hommatkin pitäisi hoitaa. Kuitenkin jollain Erikoisjoukoilla on moninkertaisesti enemmän seuraajia kuin eduskunnan istunnoilla. Siksi näihin osallistuminen voi olla poliitikon uran kannalta tärkeämpää kuin itse kansanedustajan työn tekeminen hyvin. On oireellista, että Sofia Virta on ensimmäinen poliitikko, jonka puuttuminen huomataan.

Esimerkiksi: mainitse ensimmäinen asia, joka Antti Kaikkosesta tulee mieleen. Itselle varmaan luottamusaseman väärinkäytöstä saatu vankeustuomio, suurelle yleisölle varmaan osallistuminen tiettyyn tv-ohjelmaan.

Tällainen on systeemi.

Viime päivinä somessa on levinnyt väite, jonka mukaan käräjänotaari Siiri Sinnemäki olisi toiminut aiemmin Elokapinan mediavastaavana tai tiedottajana ja olisi ollut siksi jäävi tekemässään käräjäoikeuden päätöksessä jättää syyttämättä Elokapinan jäsentä poliisia vastaan niskoittelussa toukokuussa 2025 tapahtuneen mielenilmaisun yhteydessä. Väitettä on levittänyt etenkin kokoomuspoliitikko Atte Kaleva. Hänen mukaansa ”Elokapinan nettisivuilla tämä Sinnemäki on nimetty jonkinlaiseksi viestintävastaavaksi”. Elokapinan nettisivuilta tällaista tietoa ei löydy.

En aluksi tuntenut tarvetta kirjoittaa aiheesta, mutta niin moni asia tässä jutussa liittyy aiheisiin, kuten lukutaito ja tekoäly, joista olen aikaisemmin kirjoittanut, että päätin kumminkin ottaa asian käsittelyyn.

Itse käräjäoikeuden perusteluihin en mene tässä, koska keskustelijat eivät ole tähän mennessä vedonneet niihin, vaan pelkästään käyneet henkilöön.

Ilmeisesti oli käynyt niin, että väite on peräisin tekoälyn hallusinoinnista ja lähti elämään somessa omaa elämäänsä. Kun Kaleva itse jo perääntyi väitteestä, että Siiri Sinnemäki olisi Elokapinan tiedottaja, useat X:n, Threadsin ja Facebookin tilit jakoivat väitettä edelleen ja todisteena jakoivat kuvakaappauksia mm. Grok-tekoälyltä. Joku kehui saaneensa saman tuloksen jopa kolmelta eri tekoälyltä, joten sen täytyy olla totta.

Jotkut jopa osasivat nimetä Helsingin sanomien numeron (21.6.2022 tai 5.6.2022), jossa näin sanotaan ja jotkut jopa linkkasivat keskusteluun Hesarin jutun, jossa tämä väitettävästi kerrotaan. Jotkut ovat löytäneet Hesarin ”jutun”, joka tosiasiassa on Suomenmaa-lehden juttu.

Juttuja ei ole kuitenkaan luettu. Hesarilla on tarjous, jossa digiversioon saa ilmaisen tutustumisjakson, jos haluaa itse todentaa, mainitaanko Siiri Sinnemäki jutussa vai ei.

Jään odottamaan salaliittoteorioita siitä, että HS olisi jälkeenpäin poistanut Siiri Sinnemäen nimen jutuista.

Orwellilaista on nykyään moni asia alkaen siitä, että Alkot ovat kiinni pyhäpäivinä. George Orwellin romaanissa 1984 kuvataan kuitenkin hyvin spesifisti, miten byrokraatit muokkaavat todellisuutta; Totuusministeriön virkailijat käyvät kaikki vanhat lehdet ja muut dokumentit huolellisesti läpi ja kirjoittavat ne uudestaan vastaamaan Puolueen sen hetkistä linjaa. Jo aikoinaan kirjan luettuani vähän ihmettelin, miksi pitää nähdä kaikki se vaiva? Kuka muka romaanin maailmassa kävisi läpi kaikki vanhat dokumentit todistaakseen jonkin väitteen oikeaksi tai vääräksi, kun kaikki uskovat yhdessä minuutissa, että Oseania on sodassa Eastasian kanssa ja liitossa Eurasian kanssa, vaikka asia oli juuri ollut päinvastoin.

Onko Siiri Sinnemäki sitten Elokapinan tiedottaja? Ken tietää, mutta ainakaan hän ei ole kovin hyvä tiedottaja, jos hänen näkyvyytensä tiedottajana on näin vähäistä.

Tämän jälkeen paljastettiin, että Siiri Sinnemäki on vihreiden vaikuttajan Anni Sinnemäen tytär. Tämä on totta.

Säännöllisin väliajoin kerrotaan, kuinka toimittajiksi opiskelevien puoluekanta on keskimääräistä enemmän vasemmalla. Itse olen pohtinut, mikä prosenttiosuus oikeustieteen opiskelijoista on kokoomuslaisia. Nyt on oikeustieteen opiskelijoistakin löytynyt ainakin yksi vihreä.

Voisi tietenkin pohtia, kuinka vahva kokoomusnuorten edustus vaikuttaa oikeuslaitoksen käytäntöihin, mutta tällainen pitäisi tehdä käymättä henkilöön tai maalittamatta yksittäisiä ihmisiä.

Puhumattakaan siitä, kuinka monen oikisopiskelijan vanhemmilla on vaikkapa Kokoomuksen jäsenkirja. Olisi absurdia väittää, että tämä tekisi heistä jäävejä mihinkään julkishallinnollisiin virkoihin.

Pienten ihmisten niin sanottu poliittinen keskustelu on juuri sellaista kuin Liisa Keltikangas-Järvinen haastattelussaan kuvaa: olennaista ovat vain oletetut motiivit, joiden perusteella joku on päätöksiä tehnyt, eivät päätöksen itsensä perustelut tai ovatko ne (perustus)lain mukaisia.

Kirjoitin aikaisemmin Atte Korholan kirjasta Kristillinen äärioikeisto ja Trump (Tammi 2024) ja siihen liittyen on hyvä kommentoida presidentti Trumpin viimeaikaisia edesottamuksia.

Kirjassaan Korhola ihmettelee, kuinka konservatiivikristityt voivat suorastaan fanaattisesti ihailla Trumpia, vaikka tämä on perinteisten kristillisten ihanteiden vastakohta. Voisi sanoa, että Trump on seitsemän kuolemansynnin ruumiillistuma. No, ehkä laiskuudesta en häntä menisi ilman parempaa tietoa syyttämään, pikemminkin hän on touhunnut aivan liikaakin. Trumpin ihailu näyttää korvanneen Jeesuksen ihailun, mutta en uskonut sen menevän niin pitkälle, että Trumpia pidettäisiin Jeesuksena tai ainakaan että hän itse esittäisi itsensä uutena messiaana.

No, väärässä olin.

Tämä somessa julkaistu kuva saattoi ehkä olla jopa Trumpin kannattajille liikaa. Myöhemmin Trump poisti kuvan ja sanoi että kyseinen tekoälykuva ei esitä Jeesusta, vaan lääkäriä. No, hän otti siis pois netistä kuvan, jossa esiintyi lääkärinä.

Samaan aikaan Trump on hyökännyt paavi Leo XIV:ta vastaan. Paavi oli vierailullaan Kamerunissa lausunut seuraavaa:

Woe to those who manipulate religion and the very name of God for their own military, economic and political gain, dragging that which is sacred into darkness and filth.

Paavin yleisesti tulkittiin tarkoittaneen Trumpia ja iskuja Iraniin, vaikka niitä ei puheessa mainita. Trump kuitenkin tuntui tunnistavan itsensä kuvauksesta ”world is being ravaged by a handful of tyrants”. Onhan rauhaa julistava uskonmies toki varsin woke ja jopa äärivasemmistolainen.

Trumpin kriitikot ovat naureskelleet sille, kuinka evankelikaali–kristitittyjen suosikki Trump voi kyseenalaistaa itsensä paavin, joka on kuitenkin kristikunnan korkein johtaja. Niin onkin, katolisen kristikunnan. Huolimatta siitä, kuten aikaisemmin kirjoitin, että katolilaiset ja protestantit noin periaatteessa tunnustavat toisensa kirkkoina, ja vaikka kristilliset kirkot ovat Amerikassa lähentyneet toisiaan ja opillisista ristiriidoista huolimatta löytäneet poliittisesti toisensa mm. aborttikysymyksessä, on eripuralla pitkät perinteet ja ne ovat henkilöityneet etenkin paaviin. En pidä mitenkään poikkeuksellisena sitä, että herätyskristillisissä piireissä hyökätään paavia vastaan.

Katolilainen sen sijaan on varapresidentti JD Vance. Hän on pyrkinyt vahvasti esiintymään hartaana uskovaisena. Jopa niin hartaana, että on esittänyt paaville tiettyjä teologisia oikaisuja. Paaville, joka katolisen uskon mukaan ainakin ns. ex cathedra puhuessaan on erehtymätön. Ja katolisen uskon mukaan juuri paavi on Jeesuksen sijainen maan päällä.

Sotaministeri Pete Hegseth, joka on ratsastanut pyhän sodan retoriikalla, ei tunnu tuntevan omaa uskoaan kovin hyvin viimeaikaisista sähläyksistä päätellen. Aikaisemmin tällä viikolla Hegseth lainasi puheessaan Hesekielin kirjaa. Tai ainakin kuvitteli lainaavansa; sen sijaan hänen lainauksensa oli peräisin Tarantinon kulttileffasta Pulp Fiction, kaikille tutusta kohtauksesta, jossa Samuel L. Jacksonin näyttelemä palkkamurhaaja Jules lausuu raamatullisia sanoja ennen uhrinsa teloittamista. Vuorisaarnan sanoma olisi sekin liian wokea.

Kun uutiset kertovat, kuinka nuoret vihaiset miehet joukoin kääntyvät kristinuskoon, heidän mielessään varmasti onkin jotain tämän kaltaista eikä toisen posken kääntämistä tai muuta ”autuaita ovat rauhantekijät” -nynnyilyä.

Uutinen Hegsethin hölmöilystä tuli kesken tämän kirjoituksen kirjoittamista. Maailman mahtavimman ydinasevaltion johtajat ehtivät hölmöillä enemmän kuin mitä yksi bloggaaja ehtii päivittää.

Kuinka sitten päätyi säveltämään rukouksensa tähän muotoon? Ilmeisesti Hesekielin kirjan 25:17 on jokin juttu amerikkalaisissa sotilaspiireissä, mutta muun osan tekstistä Hegseth oli muokannut leffan mukaan. Loistava leffahan se onkin, ei siinä mitään. Ehkä Hegseth ei löytänyt kotoaan Raamattua ja kysyi asiaa tekoälyltä, kuten poliitikot nykyään tapaavat tehdä.

Huomattavaa on myös leffan genre, toimintakomedia. En haluaisi käyttää sanaa ”postmoderni ironia”, mutta Pulp Fiction kuuluu niihin kulttuurituotteisiin, joiden sanomaa en ottaisi minään vakavasti otettavana lausumana uskontodebattiin. Joskin Jules kyseisen kohtauksen jälkeen jää pohtimaan asioita ja leffan lopussa tulee uskoon tai ainakin jättää tappohommat (sori jos jollekin spoilasin).

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, Yhdysvalloissa laajalti odotetaan maailmanloppua, apokalypsia. Tähän läheisesti liittyy ajatus Kristuksen toista tulemista edeltävästä antikristuksesta. Mielellään monenlaisia symboleja etsitään siitä, kuka tai ketkä olisivat antikristuksia. Raamatussa mainitaan ”laittomuuden ihminen”, joka pettää ja valehtelee, ja antikristus, joka korottaa itsensä jumalaksi (2. Tess. 2:3-4) ja tavoittelee globaalia valtaa (Ilm. 13:3.8). Ja jos oikein tarkoitushakuisesti haluaa lukea Raamattua, niin Ilmestyskirja kuvaa petoa seuraavasti: [m]inä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut.

Miettikääpä sitä.

Tuttu kysyi minulta lauantaina kahden valomerkin välissä mielipidettäni Unkarin vaaleista ja että olenko seurannut niitä. Sanoin seuraavani, vaikka tosiasiassa olen seurannut niitä melko huonosti. Tiesin, että nyt siellä on kova haastaja, joka saattaisi voittaa ja voittikin. En siis viimeaikaisista tapahtumista tiedä sen enempää kuin muutkaan suomalaiset. Sattumalta näin eilen sunnuntaina myös unkarilaista ystävääni, jolta pääsin kysymään tunnelmia tuoreeltaan.

Ystäväni oli varovaisen toiveikas, että asiat voisivat muuttua. Oppositio sai jo edellisissä parlamenttivaaleissa 2022 merkittävästi ääniä, mutta Fideszin muutettua vaalipiirit niin, että se suosi puoluetta, se sai 57% äänisaalilla 2/3-enemmistön edustajia. Nyt kun lähes kaikki äänet on laskettu, oppositiopuolue Tisza näyttäisi saavan yli kaksi kolmasosaa parlamentin paikoista. Istuva pääministeri Viktor Orbán ilmoittanut hyväksyvänsä vaalitappionsa.

Oppositiojohtaja Péter Magyarin sukunimi tarkoittaa tietenkin unkarilaista, joten meikäläinen vastine voisi olla ”Pekka Suomalainen”. Puolueen koko nimi on Tisztelet és Szabadság Párt eli suomeksi ”Kunnioitus ja vapaus”, mutta sen lyhenne Tisza on Tonavan jälkeen Unkarin joista toiseksi suurin, mikä ei sekään ole sattumaa. Voimakkailla mielikuvilla siis pelataan. Puolue itsessään on ollut olemassa jo tai vasta vuodesta 2020, mutta varsinaisesti vasta Magyarin tuoma noste vuodesta 2024 eteenpäin teki siitä suositun.

Samalla puolueen ohjelma uudistettiin, eikä kukaan oikein tunnu tietävän, mitä puolue varsinaisesti edustaa. Suomen tiedotusvälineet ovat kutsuneet sitä ”keskustaoikeistolaiseksi”, ystäväni mukaan sitä pidetään jossain määrin ”vasemmistolaisena” erotuksena Fideszin oikeistolaisuudelle. Ennen kaikkea ihmiset kuitenkin äänestivät puoletta vastalauseena Orbánin nykymeiningille. Alun perin Magyar oli hänkin fidesziläinen, mutta häntä pidetään sisäpiirin väärinkäytösten paljastajana.

Ennen kaikkea unkarilaiset ovat kyllästyneitä korruptioon ja terveydenhuollon surkeaan tilaan sekä Unkarin huonoon maineeseen ulkomailla. Lopulta suurin osa unkarilaisista suhtautuu Venäjään samalla epäluulolla kuin keskiverto suomalainenkin eikä mielellään halua olla Putinin vasallina Euroopassa.

Esitin tuttavalleni johdattelevan kysymyksen näkeekö hän paralleeleja nykyhallinnon ja sosialismin ajan kanssa. Hän ei aivan allekirjoittanut väitettäni, mutta kertoi kyllä Orbánin pitävän yllä henkilökulttia, jossa on vain yksi johtaja, joka on aina oikeassa. Itse näin ironisena sen, kuinka oikeistopopulistien vihollinen on ”kommunismi” (ts. liberalismi), mutta silti ihanteet löytyvät 1950-luvulta, joka oli Unkarissa stalinistista aikaa.

Kuten monet muutkin, sanoi ystäväni pitävänsä pöyristyttävä skandaalia, jossa moni fidesziläinen ryvettyi vuonna 2023, kun lasten hyväksikäytön mahdollistanut lastenkodin työntekijä armahdettiin. Skandaalin vuoksi mm. presidentti Katalin Novák ja oikeusministeri Judit Varga joutuivat eroamaan (on hämmästyttävää, kuinka niin monen ”perhearvoilla” ratsastavan uskonnollisen konservatiivin taustalta löytyy jokin pedofiiliskandaali). Jotta draama olisi mahdollisimman sotkuinen, on Judit Varga oppositiojohtaja Magyarin ex-vaimo. Eivätkä he näytä eronneen ystävinä.

Kaikkia Orbánin hallituksen skandaaleja ei ehditty edes käydä läpi. Vasta alkukuusta tuli julkisuuteen tallenteita, jotka paljastivat kuinka pahasti Orbán on itään päin rähmällään (jostain syystä unkarilaisessa kontekstissa paljastuu aina jokin äänite, onko keskusteluiden äänittäminen unkarilainen tapa?) ja ilmeisesti koska Iran on Venäjän liittolainen, on Iran myös Unkarin liittolainen. Ilmeisesti tämä ei haittaa Trumpin hallintoa, joka toki on sodassa Iranin kanssa, mutta epämiellyttävän ystävällismielinen Putinin Venäjää kohtaan.

Magyarille ja Tiszalle oli kenties etuna se, että varsinaisesti ei tiedetty mitä ne ajavat. Näin ne saattoivat yhdistää opposition yli puoluerajojen. Voitonjuhlien jälkeen koittaa kuitenkin arki ja pitäisi alkaa tehdä politiikkaa. Unkarilainen poliittinen kulttuuri on omanlaisensa ja Orbánin kannattajat ovat kaivautuneet syvälle asemiin valtionhallinnossa.

Tällä viikolla on somekohuttu kansanedustaja Päivi Räsäsen oikeusjupakan päätöksestä: korkein oikeus kumosi aikaisempien oikeusasteiden päätökset ja tuomitsi Räsäsen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tämän kuvattua homoseksuaalisuutta psykoseksuaalisen kehityksen häiriöksi ja luonnehdittua homoseksuaalisuutta seksuaaliseksi poikkeavuudeksi. Syytteet tweettauksesta, jossa Räsänen siteerasi Raamattua hylättiin.

En voi olla iloinen Räsäsen saamasta tuomiosta. Ensinnäkin siksi, että tällaisissa tapauksissa tuomiokynnyksen tulisi olla korkealla ja on kyseenalaista ylitettiinkö tuo kynnys. Toisekseen siksi, että tällaiset päätökset eivät muuta mitään. Sananvapaudesta voidaan kiistailla jutun yhteydessä periaatteellisella tasolla, mutta käytännön tasolla tosiasiassa Räsänen on prosessin aikana saanut julistukselleen moninkertaisesti enemmän huomiota kuin ikivanha pamfletti tai muutamat twiitit olisivat koskaan saaneet.

Jupakka tuo Suomeen sellaista amerikkalaista kulttuurisotaa, jota ilmankin pärjättäisiin. Kristillisyys on osa identiteettipolitiikkaa ja kun kristityt tässä yhteydessä puhuvat kristillisistä arvoista, tarkoitetaan sillä homofobiaa. Kuten propaganda yleensä, Räsäsen sanoma on tarkoitettu heille, jotka jo ajattelevat hänen kanssaan samalla tavalla. Yhtään sielua ei ole käännytetty rintamalinjan kummankaan puolin. Varsinaista korkeimman oikeuden päätöstä tuskin on lukenut kukaan.

Jos kristillisdemokraatit ja konservatiivit yleisesti saisivat päättää, olisi homoseksuaalisuus laitonta jo tänään. Mistäkö tiedän? Siitä, että kun he vielä saivat päättää, oli homoseksuaalisuus laitonta. Onneksi yhteiskunta on liberalisoitunut niistä ajoista.

Marttyyriyteen asti uhrautuminen on on se tässä tapauksessa pikemminkin kulttuurisodan kuin kristinuskon trooppi sinänsä; uhriutuminen on nykyihmisen identiteetin ydin. Käymme jatkuvaa kilpailua siitä, kuka ja mikä ryhmä pääsee uhriutumaan eniten. Poliitikolle pääsy korkeimpaan oikeuteen uhriutumaan on lottovoitto. Sakothan maksavat kuitenkin kannattajat.

Tapaus on ideologiaa puhtaimmillaan: kirjoituksillaan Räsänen kiistää tarkoittaneensa loukata ketään. Itse asiassa hän ei tarkoita kirjoituksillaan mitään. Kirjoittaessaan, että homoseksuaalisuus on häpeällistä, syntistä, vahingollista jne. hän ei omien sanojensa mukaan halua loukata homoja. Oikeuden päätös on järkyttävä? Ei kukaan ole järkyttynyt, netti on nyt täynnä pyhää hurmosta.

Siihen, onko joko oikeasti loukkaantunut Räsäsen sanomisista, en voi ottaa kenenkään puolesta kantaa. En kuitenkaan usko, että Räsäsen sanomiset olisivat käännyttäneet homovihaajaksi ketään sellaista henkilöä, joka ei olisi ollut homovihaaja jo entuudestaan. Kun edes korkeimman oikeuden päätöstä ei ole luettu, voivat keskustelijat täyttää koko jupakan tyhjän tilan omilla merkityksillään. Somefeedini on täynnä vainon uhreja. Minkä vainon? Sen, että eivät saa vihata homoseksuaaleja avoimesti?

Ja silti: jos joku olisi saanut tuomion korkeimmassa oikeudessa siitä, että olisi nimittänyt uskonnollisuutta psykososiaalisen kehityksen häiriöksi, ihmiset jotka iloitsevat Räsäsen tuomiosta, julistaisivat nyt puolestaan oikeusvaltion kuolemaa.

Tekopyhyyden Suomen mestaria ei ole vielä löytynyt, mutta taso on tänä vuonna kova.

Ja kuten kulttuurisodassa aina, (sanan)vapaudella tarkoitetaan vapautta rajoittaa toisten vapautta.

Annika Mutanen pohdiskelee lievästi provosoivan otsikon Liberaalit sananvapauden kimpussa alla lauantain HS:ssa mitä on liberalismi ja mitä on sananvapaus (verkkoversioon otsikko on muutettu). Mutanenkin on huomannut, että liberaaleiksi kutsuvat itseään nykyään lähes kaikki niin, että se ei enää tarkoita mitään. Samoin sananvapautta suorastaan vaatii aivan jokainen. Samoin monet ovat vakaasti sitä mieltä, että juuri nyt sananvapaus on poikkeuksellisen uhattuna. Siitäkin huolimatta, että kaikki vaativat sananvapautta.

Kun syyllisiä etsitään, löydetään omasta ideologiasta riippuen joko ”laitaoikeisto” tai ”woke”.

Unkarissa sentään ollaan avoimesti illiberaaleja, mutta yhtä lailla Viktor Orbánin retoriikka pyörii vapauden ympärillä, joka on liberalisminkin kantasana.

Esimerkit sananvapauden rajoittamisesta liittyvät ennen kaikkea oikeiston ”törkyaaltoihin” ja vasemmiston ”somevyörytyksiin” sosiaalisessa mediassa. Onko siis niin, että sananvapauden turvaamiseksi sosiaalista mediaa pitäisi rajoittaa ja kontrolloida?

Kirjoitin aikaisemmin Iranin tilanteesta, ja nyt tilanteeseen on tullut päivitystä, kun viimeiset pari päivää Yhdysvallat ja Iran ovat moukaroineet Irania ja uskonnollinen diktaattori Ali Khamenei on saanut iskuissa surmansa.

Kysymys kuuluukin, olisiko vallankumous sittenkin mahdollinen?

Tällaisia arvioita kukin esittää pikemminkin omasta maailmankuvastaan käsin ja edustaa omaa identiteettiään ja haluaa voimaantua vahvoja mielipiteitä esittäessään. Samalla tavalla Venäjästä puhutaan, että se ”hajoaa” tai ”kaatuu” aivan pian. Mihin se hajoaa tai kaatuu? Harvoin näiden arvioiden yhteydessä esitetään, mihin osiin Venäjä hajoaisi tai mikä tekijä sen kaataisi ja ottaisi vallan. Samalla tavalla Iranista puhuttaessa harva kertoo, kuka uskonnolliselta eliitiltä mahdollisesti jäävän valtatyhjiön täyttää.

Siksipä tämänkin postauksen tarkoitus on pelkästään mahdollistaa jälkiviisastelu.

Olen melko skeptinen sen suhteen, että ohjusiskuilla saataisiin valta vaihtumaan. Konservatiiveilla on edelleen kannattajansa, eiköhän Khameneille korvaaja löydy. Iskuja ja jopa miehityksiä on Lähi-idässä nähty, aina yhtä huonoin seurauksin. Listaa ei varmaan tarvitse esittää. Iraniinkin on isketty ja poliittisesti painostettu. Viimeksi Israel iski Iraniin viime kesänä.

Veikkaukseni siis on, että mikään ei varsinaisesti muutu. Se on turvallinen veikkaus siinäkin mielessä, että mieluummin olen väärässä.