Ihmisen muistiin ei ole luottamista. Muisti ei ole kuin tietokoneen kovalevy, jolle tiedot tallennetaan ja jolta ne haetaan muuttumattomina. Ihmisen säilömuisti toimii osana ajattelua ja joka kerta muistiin palautettaessa muistot rakennetaan uudestaan. Joka kerta muistamme hieman eri tavalla. Joka kerta muistiin palautettaessa muisto kontaminoituu. Ne muistot, joita ei koskaan palauteta, katoavat pikku hiljaa.

Tästä syystä muistia on helppo manipuloida. Kun koehenkilöille näytetään videota ja jälkeen päin kysytään minkä värinen pipo videolla esiintyvällä miehellä on, toiset muistavat elävästi että pipo oli sininen, toiset ovat aivan varmoja, suorastaan valokuvan tarkasti muistavat punaisen pipon. Todellisuudessa miehellä ei ollut pipoa lainkaan.

On selvää, että tällainen asettaa todistajanlausunnot oikeudessa epäilyttävään valoon.

Tutkijat ovat pystyneet jopa istuttamaan valemuistoja koehenkilöille. Koehenkilöistä 25% esimerkiksi muisti, että olivat 5-vuotiaana eksyneet ostarilla, kun heitä oli pyydetty kertomaan tästä traumaattisesta kokemuksesta. He olivat muistaneet runsaasti eläviä yksityiskohtia. Todellisuudessa tämä oli tutkijoiden itsensä keksimä tarina.

Tutkimusasetelman kehittäjä on kognitiivinen psykologi Elizabeth F. Loftus. Hänen vuonna 1997 Scientific American -lehteen kirjoittamansa artikkeli Creating False Memories löytyy verkosta googlaamalla.

Artikkelissa Loftus kertoo tapauksesta, jossa terapeutin hypnotisoima nainen ”muisti” olleensa satanistisessa kultissa, jossa syötiin vauvoja ja harrastettiin seksiä eläinten kanssa. Nämä muistot potilas oli ”torjunut”, kuten psykoanalyyttinen termi kuuluu. Terapeutti myös suoritti potilaalleen manauksen. Mitään väitettyjä tapahtumia ei kuitenkaan ollut tapahtunut, vaan ne olivat terapeutin suggeroimia valemuistoja. Nainen haastoi terapeuttinsa oikeuteen.

Loftus kertoo myös muista vastaavista tapauksista. Itselleni tulee mieleen Ulvilan surmatapaus ja Anneli Aueriin liittyvä oikeusvyyhti.

Jopa vakaviin rikoksiin ja syviin traumoihin liittyvät muistot voivat olla valemuistoja. Psykoanalyysin perusajatuksiin kuluu oletus muistoista, jotka torjutaan traumaattisina. Joissain oloissa analyytikko voi paljastaa nuo muistot. Mutta entä jos ne ovatkin analyytikon manipulaation tulosta?

Tapaukset herättävät voimakkaita tunteita silloin, kun mukana on henkirikoksia, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja itse Saatanakin.

Kuitenkin jo ilman psykologian opintojakin ymmärtää, miten helppo auktoriteettia edustavan aikuisen on pelottavassa tilanteessa johdatella lasta. Lapset ovat hyviä vaistoamaan, mitä heiltä odotetaan: jos vain sanon, mitä minun odotetaan sanovan, niin ehkä pääsen pois tästä ahdistavasta tilanteesta. Tästä syystä käsittääkseni anatomisten nukkejen käyttämisestä uhreja haastatellessa on luovuttu.

Elizabeth Loftus on ollut aihetodistajana useissa julkisuutta saaneissa seksuaalirikostapauksissa. Hän asiantuntijana on todistanut mm. Michael Jacksonin, Bill Cosbyn, Ghislaine Maxwellin ja monen muun puolesta. Ei siis ihme, että kielteistäkin mainetta on tullut.

*

Jos jätetään kohutapaukset syrjään, asialla on filosofinenkin puoli. Persoonamme on muistojemme summa. Varmuus (tai kenties harha) siitä, että olen tänään saman henkilö kuin eilenkin, perustuu siihen, että tämän päivän minällä on yhteiset muistot eilispäivän minän kanssa.

Koska muistimme on epävarma ja itse muistiinpalauttamisen akti on joka kerta uuden narratiivin keksimistä, ei meillä mitään muita muistoja olekaan kuin valemuistoja.

Massoille on helppo syöttää disinformaatiota niin, että he kuvittelevat itse olevansa kriittisiä ajattelijoita ja keksineensä ne valtavirtaa haastavat (ts. konformistista massa-ajattelua keskeisimmillään edustavat) ajatuksensa itse. Tämä ei ole mikään ihme, jos ajatteleva subjekti itsekin perustuu valemuistoille.

Sitten kun meistä kaikista kerran se aika jättää, vain muistot jäävät. Nekin jäävät jonkun toisen muistiin. Meidän oma muistimme maatuu orgaanisten aivojemme mukana kuten muukin ruumiimme. Jos jokin meistä syntyy uudelleen, täällä tai jossain muualla, on hänellä aivan toiset muistot. Sanotaan, että ihminen ei ole koskaan kuollut niin kauan kuin joku muista hänet. Mutta entä jos muistot ovat täysin vääriä?