Tulipa kesäillan ratoksi käytyä katsomassa elokuva ihan elokuvateatterissa. Koska vitosella pääsi, niin valinta kohdistui Steven Spielbergin scifi-rainaan Disclosure Day.
Jos nauttii elokuvien katselusta yllättävien juonenkäänteiden vuoksi ja haluaa välttyä spoilereilta eli juonipaljastuksilta, kannattaa sulkea tämä selainikkuna juuri tässä kohtaa.
Meidän sukupolvellemme, joka varttui Salaisia kansioita katsellen, UFOt ja humanoidit ovat aina kutkuttaneet mielenkiintoa. Mitä jos sittenkin Yhdysvaltain hallituksella on humanoideja pakastelokerossa ja Roswelliin pudonnut avaruusalus Area 52:lla tallessa? Ehkä jo meidän elinaikanamme arkistot aukeavat ja saamme tietää Totuuden.
Disclosure day pelaa tällä odotuksella, joka ei varmaan populaarikulttuuria ja salaliittoteorioita kuluttavalle nuorisollekaan ole vieras.
Leffassa UFO-asiat on ulkoistettu Wardex-nimiselle firmalle, ja sen tietoturvaspesialisti Daniel (Josh O’Connor) karkaa mukanaan todisteet älyllisestä elämästä maapallon ulkopuolella. Samaan aikaan säätyttö Margaret (Emily Blunt) alkaa puhua kielilä ja paljastuu, että Daniel ja Margaret on siepattu lapsena ja heistä on tehty humanoidien lähettiläitä kaikkine supervoimineen maan päällä näiden tietämättään. Toimintaosuuksista vastaa Wardexin pääpahis Noah (Colin Firth), jonka action-alaiset yrittävät saada Danielia kiinni ja kadonneita tiedostoja ja alienien ihmelaitteita takaisin. Itseäni jutun yliluonnolliset elementit, kuten telepatia ja avatarit ja muu höttö hieman häiritsivät. Käppäisten kumi-humanoidien ilmestyminen kuvaan herätti monella puolen elokuvasalia naurunhörähdyksiä.
Juoni ja tematiikka olivat siis puhdasta X-filea, etenkin loppukohtaus, josta elokuva on saanut nimensä. Kaikki Danielin haaltuun saama materiaali ajetaan suorassa lähetyksessä ulos koko maailman nähtäväksi. Tätähän me olemme odottaneet viimeistään syyskuusta 1993, jolloin Salaiset kansiot alkoivat.
Muita verrokkeja ovat luonnollisesti Spielbergin elokuva Kolmannen asteen yhteys (Close Encounters of the Third Kind) vuodelta 1997 ja uudempi Denis Villeneuven elokuva Arrival vuodelta 2016. Kuten jälkimmäisessä, myös Disclosure Dayssä ihmiskunta on kolmannen maailmansodan partaalla, mutta onneksi viisaat avaruushipit tuovat ihmisille rauhanviestin.
Elokuvan dramaturgian kannalta televisio on tietenkin parempi vaihtoehto kuin tiedostojen lataaminen vaikka viestipalvelu X:ään. En tiedä, onko jokin merkitys sillä, että lähetys tapahtuu juuri Kansasiin sijoittuvan (kuvitteellisen) KCXE-aseman kautta. Ehkä jos se olisi Foxin uutisissa, kukaan ei uskoisi sitä.
Loppukohtaus pistää myös miettimään, että mikäli joku oikeasti telkkarissa paljastaisi totuuden maan ulkopuolista elämästä, humanoideista, ufoista ja sen sellaisesta, uskoisiko sitä kukaan?