Harva tietää, että puppua suoltavan tekoälygeneraattorin keksi jo Jari Sarasvuo 90-luvulla.

Miehen 60-vuotissynttäreiden kunniaksi YLE Areena julkaisi klassikkovideon vuodelta 1997, jossa Timo Harakka haastattalee häntä ja tutkija Juha Siltalaa Musta laatikko -ohjelmassa. Facebook tarjoili videon syötteeseni tänä aamuna, joten piti katsoa se uudestaan. Koska en vuosi sitten toivottanut Jarille hyvää syntymäpäivää, toivotan tässä nyt.

Voi olla, että video on leikattu tarkoitushakuisesti niin, että se saa Sarasvuon vaikuttamaan ristiriitaiselta (koko video on katsottavissa tästä). Tästäkään huolimatta moni kommentoija ei ristiriitaa huomaa.

Perkaan tämän videon nyt teille.

Sarasvuo aloittaa väitteellä, että ihmisen elämä on hänen valintojensa totaalisumma ja että ihmiset, joilla menee paremmin, ovat tehneet parempia valintoja. On harhaa luulla, että muiden ihmisten, kuten poliitikkojen valinnoilla olisi vaikutusta, tai että ylikansallinen talous valitsisi meidän puolestamme.

Joku voisi väittää, että jos saat potkut työstäsi, on pomosi valinnalla vaikutusta elämääsi. Pomon valintoihin taas vaikuttaa ylikansallinen talous. Talouteen taas vaikuttavat mm. poliittiset päätökset.

Sarasvuo ilmoittaa kuuluvansa porukkaan, joka uskoo, että ihminen voi oikeasti ohjata elämää valinnoillaan.

Kun Siltala kyseenalaistaa Sarasvuon esittämät ajatukset, vetää Sarasvuo maton alta ilmoittamalla, että itse asiassa emme lainkaan kontrolloi elämäämme. Kontrolloimme vain valintojamme, mutta emme mitä niistä seuraa.

Koska Tiktok-videoiden aikakaudella ihmisen muistikapasiteetti on supistunut n. 15 sekuntiin, moni ei huomaa että juuri tarkalleen 1 min aikaisemmmin Sarasvuo väittää, että itse asiassa kontrolloimme.

Sarasvuo voisi sanoa stoalaisesti, että emme voi valita kohtaloamme, mutta voimme valita suhtautumisemme siihen, mutta näin Sarasvuo ei tee.

Jos sinulla menee huonosti, on se oma valintasi.

Kun riittävällä itsevarmuudella toteaa itsestäänselvyyksiä välittämättä sanomisensa keskinäisestä koherenssista, menee se pieneen ihmiseen täydestä. Tämän vuoksi yhä useampi uskoo tekoälyynkin.

Olet sinussa olevien atomiesi summa. Vai etkö muka ole?

*

Videon jatko on tuskallista katsottavaa, enkä referoi sitä yhtä tarkasti. Vaikka olenkin henkisesti toisen haastateltavan Siltalan puolella, on hänen katsomisensa pelkästään myötäsääliä herättävää, kun Sarasvuo vie 1-0 tutkijaa, jonka hauras ääni kuulostaa kuin se tulisi haudan takaa. Nopeaälyinen, tässä vaiheessa jo vuosia Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmaa juontanut Sarasvuo iskee helpoilla retorisilla heitoilla Siltalan häkellyksiin.

Videon 22:n minuutin kohdalla Sarasvuo palaa taas valintojen maailmaan. Sarasvuon ajatus näyttäisi olevan, että vaikka ihmisen elämä on yksilön valintojen tulos, maailma ei ole poliittisten valintojen tulos: kapinointi on kuin menisi kylmään säähän hihattomassa paidassa ja haukkuisi sitten Suomen ilmaston paskaksi.

Harakka kysyy, eikö demokratiassa voi vaikuttaa, kun Sarasvuon mielestä politiikka on ihan paskaa ja poliitikot ovat pellejä ja vaalit missikilpailuja.

Sarasvuo yrittää samoja heittoja kokeneempaan Harakkaan: missä mä muka näin olen sanonut. Harakka ei häkelly, vaan ilmoittaa että ne ovat lainauksia Sarasvuon omasta kirjasta. Sarasvuo: molemmista olen kyllä tässä yhteydessä samaa mieltä.

Seuraavaksi Sarasvuo kumoaa itsensä yhden repliikin sisällä: politiikalla ei voi vaikuttaa, mutta työttömyys on arvovalinta, koska tässä yhteiskunnassa on valittu työttömyys.

Repliikki ei ole sinänsä merkityksetön, sillä samalla tavalla taloudesta ja etenkin työttömyydestä ajatellaan 30 vuotta myöhemmin. Työttömyys on yksilön oma valinta, mutta jostain syystä juuri talouden taantuma saa yksilöt valitsemaan työttömyyden. Tarvitaan siis kannustimia (eli rangaistuksia työttömille), jotta yksilö saataisiin menemään töihin, joita ei ole. Työttömyys yhteiskunnassa on vuonna 2026 edelleen arvovalinta, jolla estetään työvoimakustannusten nousu. Sellaisia arvovalintoja talous ja työttömyys eivät kuitenkaan ole, että yhteiskunta olisi niistä vastuussa.