Mars Marsiin, vai kannattaako?

Puheet Mars-planeetan valloituksesta saivat uutta tuulta Yhdysvaltain presidentin uhotessa virkaanastujaispuheessaan, että tähtilippu tullaan vielä näkemään punaisen planeetan kamaralla. Presidentti Trumpin bestis Elon Musk ja hänen SpaceX-yrityksensä ovat julistaneet toteuttavansa miehitetyn Mars-lennon jo tällä vuosikymmenellä.

Olin eilen kuuntelemassa dosentti Kirsi Lehdon yleisöluentoa astrobiologiasta. Luennossa sinänsä oli aika vähän uutta, jos oli kuunnellut jo YLEn podcastit aiheesta ja muutenkin pitänyt biologian tunnilla korvansa auki, mutta olihan se innoittava tilaisuus, ja sen vuoksi aluksi ajattelin blogata joko kreationismista tai elämän mahdollisuuksista muilla planeetoilla, mutta ajankohtaisiin uutisiin liittyen ajattelin linkata tähän Lehdon artikkelin, joka käsittelee Mars-planeetan kolonialisointia (Puumala Mikko M., Sivula Oskari, Lehto Kirsi: Moving to Mars: The Feasibility and Desirability of Mars Settlements. Space Policy. 2023.). Artikkeli on melko kansantajuinen, mutta samasta aiheesta on vielä lyhyempi versio Scientific American -lehdessä.

Kiinnostuneile on myös dramatisoitu dokumenttisarja Mars, joka perustuu Stephen Petranekin kirjaan How We’ll Live on Mars. Sarja oli alunperin Netflixissä, mutta taitaa olla poistunut valikoimasta.

Aluksi Marsin valloittamisella tarkoitetaan ensimmäisen miehitetyn tutkimusmatkan tekemistä, mutta jopa Marsin asuttamisesta on puhuttu. Teknologia Marsiin lentämiseen on periaatteessa jo olemassa, mutta pysyvän tukikohdan perustaminen onkin jo toinen juttu. Hintalapuksi Mars-lennolle vuoteen 2030 mennessä artikkeli arvioi noin 30 miljardia dollaria. Siirtokunnan budjettia ei taida olla edes järkevää arvioida.

Mars on harvinaisen epämiellyttävä paikka: kivinen, kylmä, hapeton, eloton ja elämälle vihamielinen. Marsin ilmakehä on suurimmaksi osaksi hiilidioksidia ja happea on vain n. 0,13% ja ilmanpaine on hyvin alhainen. Ilmakehän puuttuessa UV-säteily Marsissa on n. 1000-kertainen Maahan verrattuna ja koska Marsin magneettikenttä ei suojaa avaruussäteilyltä kuten Maassa, on sekin 240-300 mSv/vuodessa, eli n. 10-kertainen maahan verrattuna. Pinta on karua kiveä, joka ei sovellu maanviljelyyn. Marsissa on vettä, mutta vain vähäisiä määriä Maahan verrattuna ja se kaikki on jäässä, eikä sen sen puhtaudesta ole tietoa. Marsin keskilämpötila on -55 celsiusastetta, mutta alhaisen ilmanpaineen vuoksi jää ei sula plus-asteidenkaan aikana.

Mars on myös aivan helvetin tylsä paikka, kertoivat scifi-elokuvat mitä tahansa. Siellä ei ole kertakaikkiaan mitään muuta kuin kiveä.

Onkin huvittavaa kuulla suunnitelmista, joissa visioidaan kuinka tieteellisten läpimurtojen avulla ensimmäinen ihmisyhteisö voisi elää Marsissa. Se tarkoittaisi, että kaikki kierrätetään tarkkaan, eikä vettä, ilmaa, ravintoa tai muuta resursseja tuhlata. Miksi emme aloittaisi toimimaan näin jo tällä omalla planeetallamme? Visioissa ekokatastrofin jälkeen voisimme muuttaa Marsin maankaltaiseksi ja muuttaa sinne. Jos me emme tule toimeen tällä planeetalla, joka on ihanteellinen ihmisen asutettavaksi, miten pärjäisimme Marsin kaltaisella planeetalla?

Tietenkään ei pidä aliarvioida ihmisen kykyä asketismiin tilanteen vaatiessa. Siperia opettaa. Paitsi että Siperia on miljoona kertaa elämälle otollisempi paikka kuin Mars.

Syitä mennä Marsiin artikkeli listaa viisi: tieteellinen tutkimus, edellä mainittu ihmiskunnan pelastautuminen toiselle planeetalle, taloudelliset syyt, ihmiskunnalle annettava innoitus ja puhdas seikkailunhalu.

Tieteellinen tutkimus on aina kannatettavaa, mutta saavutetaanko miehitetyllä lennolla mitään, mitä miehittämättömillä luotaimilla ja laskeutujilla (esim. Curiosity) ei saavutettaisi paremmin? Kirjoittajat myös muistuttavat, että ihmisen läsnäolo voi myös kontaminoida Marsin ja siten haitata esim. elämän jälkien etsimistä. Itse mietin myös, eikö ensin pitäisi kokeilla tuoda miehittämätön lento takaisin Marsista, mitä ei ole vielä tehty.

Artikkelin kirjoittajat epäilevät, että Marsin taloudelliset hyödyt jakautuisivat epätasaisesti. Olen samaa mieltä siitä, mutta epäilen myös olisiko vieraiden planeettojen kolonisaatiolla mahdollista tehdä rahaa. Marsissa ei oikein ole mitään luonnonvaroja; sen malmi- ja mineraalivarantoja ei kannata sieltä asti lähteä maapallolle rahtaamaan. Pikemminkin täältä jouduttaisiin muodostamaan tavaralinja sinne, koska siirtokuntaa ei saataisi omavaraiseksi vielä pitkään aikaan ja jokainen tavaralähetys maksaisi miljardeja. Avaruusturismistakaan tuskin olisi kovin suurta tulonlähdettä, koska Mars tosiaan on äärimmäisen tylsä paikka. Monien mielikuvissa avaruuden valloitus vertautuu eurooppalaisten levittäytymiseen muille mantereille. Silloinkin merimatkat saattoivat kestää kuukausia purjelaivojen ahtaissa ja karuissa oloissa. Määränpäässä odotti kuitenkin viljavaa maata ja luonnonvaroja, joita riistää alkuperäisasukkailta. Marsissa ei odota yhtään mitään.

Oma mukavuudenhaluinen aikamme ei synnytä pyramideja tai katedraaleja. Kuulennostakin on reilut viisi vuosikymmentä, eikä avaruusmatkailun saralla ole enää pitkään aikaan otettu sellaisia harppauksia, jotka olisivat jääneet historiaan. Aina kun suurista projekteista puhutaan, mainitaan että rahalle olisi muitakin käyttökohtaita ja että Yhdysvaltojen pitäisi laittaa esimerkiksi terveydenhuoltonsa ensin kuntoon. Silti Miehitetty lento Marsiin olisi varmasti vuosisatamme merkittävin saavutus ja toki itsekin odotan sitä innokkaana.

Sen sijaan kaikki puheet Marsin asuttamisesta ovat utopiaa. Joku aina voi väittää vastaan, että Marsia ei asuteta ehkä aivan lähivuosina, mutta jonain päivänä kumminkin, koska kehitys on sellainen ja vääjäämätön. Täytyy muistaa kuitenkin, että kun Euroopasta lähdettiin valloittamaan Uutta maailmaa, lähdettiin etsimään parempia oloja. Marsissa ja muualla avaruudessa taas ei ole yhtään mitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *