Alistava elättäjä

HS:n jutussa Kotia varten kerrotaan naisista, jotka haluavat jättäytyä miestensä elätettäviksi. Ingressi kertoo, että ”Irja Korhosen puoliso hallinnoi pariskunnan koko omaisuutta. Pauliina Pakarinen etsii elättäjämiestä ulkomailta. Kaksi nuorta suomalaisnaista kertoo, miksi he haluavat kotivaimoiksi.” (Oona Laine 22.1.2025)

Itse juttua en lukenut, kun lopetin HS:n tilauksen, mutta tuskinpa maksumuurin takana on mitään, mitä otsikosta ei voisi päätellä. Tai ainakin huomio kiinnittyy otsikossa mainittuun ”tasa-arvoon”; kenen kannalta se sitten on tasa-arvoista, että toinen käy töissä ja hoitaa laskut ja toinen istuu kotona ja viilailee kynsiään. Toki jos kotona on pieniä lapsia, on niissä hommaa (ja sitä varten on olemassa vanhempainvapaat), mutta nykykodissa kotitaloudenhoito ei ole tiskikoneen tyhjentämistä isompi homma. Ennen sentään siivoaminen ja pyykkääminen tehtiin käsin eikä leipää ja voita saanut lähikaupasta, vaan ensin piti lypsää lehmä ja kirnuta voi ja leipäkin leipoa itse.

Huomattavaa on myös, että naiset ovat olleet työelämässä ns. aina, rikkaimpia porvarisnaisia lukuun ottamatta, myös ”vanhaan hyvään perinteiseen aikaan”. Silloin vain kotityöt olivat palkkatyön lisäksi naisten vastuulla. Alkuperäinen ”naisen paikka on kotona” hokema olikin tasa-arvoinen siinä mielessä, että naiset vapautuisivat ainakin palkkatyöstä, jos eivät kotitöistä. Kotityöt kumminkin piti jonkun hoitaa ja lapsista pitää huolta, siis niistä lapsista, jotka eivät olleet nekin tehtaalla töissä. Oppivelvollisuus ja päivähoito-oikeus ovat melko moderneja ilmiöitä.

Tämäkin trendi on kotoisin tietenkin Yhdysvalloista. Siellä tradwife-trendi on noussut pintaan yleisen konservatismin aallonharjalla. Siellä tradwife-trendi on suurta kaupallista toimintaa — koska mikään ei ole yhtä ”trad” kuin sosiaalisen median lifestyle influensserius ja kaupallinen yhteistyö.

Ja jos nuoret naiset etsivät elättäjää, niin ainakin Yle löysi juttuunsa nuoria miehiä, jotka toivovat vaimonsa jäävän töihin. Videolla haastateltu 14-vuotias Kuutti toivoo elättävänsä perheensä ja että hänen tulevaisuuden vaimonsa jäisi kotiin. Toivottavasti vain ei pääse näitä nuoria herrasmiehiä yllättämään, millaisia palkkoja varsinkin duunareille maksetaan ja kuinka korkean elintason niillä voi kahdelle ihmiselle tarjota. Paitsi tietysti, jos sijoittaa Andrew Taten kryptovaluuttoihin.

Ajan funktiona naiset ottavat tässä systeemissä riskin: raha tulee rahan luo, mutta kauneus on katoavaista. Miehen osakkeet nousevat ajan mittaan, naisen laskevat. Siksi miehellä on mahdollisuus säännöllisin väliajoin vaihtaa nuorempaan. Pinnallisesti sanottu, mutta sitä ei oikein voi välttää, kun puhutaan naimisiin menosta rahan vuoksi. Naisten ja miesten lisääntymisstrategiat kuitenkin ovat päinvastaisia: mies kylvää siementään laajalla skaalalla, nainen on valikoivampi, koska lisääntymisen kustannukset jakaantuvat epätasaisesti.

Perinteisesti avioliitto, josta vain kuolema erottaa, on suojannut naisia. Toki avioliitossa on ollut aina myös naisia sortavia rakenteita, kuten että mies on juridisesti perheen pää tai että mies voi ottaa useampia vaimoja, kulttuurista riippuen, mutta yleisesti ottaen avioliitto on myös suojannut lapsia ja naisia siltä, että ensisijainen elättäjä on hylännyt perheensä.

Tässäkin suhteessa se, minkä yleisesti ajatellaan olevan epätasa-arvoa naisten tappioksi, ei ole niin yksinkertainen asia.

Suomessa elatusvelvollisuus koskee vain lapsia (ja johtaa jatkuvasti oikeudenkäynteihin ja erimielisyyksiin), mutta rapakon takana elättävä osapuoli — eli tässä tapauksessa mies– voi joutua eron jälkeen elättämään myös puolisonsa. Suomessa avioeron saa suhteellisen helposti ja vaikka eron jälkeen omaisuus laitettaisiinkin puoliksi, ei siitä velkaisesta asunnosta varmaankaan suuria liikene jaettavaksi.

Unelma paluusta ”vanhoihin hyviin aikoihin”, jolloin ”miehet olivat miehiä ja naiset naisia” vetoaa varmasti heihin, jotka ovat pettyneet liberalismiin, joka ei lunastanutkaan lupauksiaan tehdä kaikkia ja kaikkialla onnellisiksi. Ironiahan on siinä, että tällaiset unelmat ovat vahvasti oman aikamme tuotos ja kytköksissä samaan kaupalliseen, pinnalliseen, moderniin ja indentiteettipoliittiseen kulttuuriin kuin kaikki muukin. Elämä Tiktokin ulkopuolella voi tuottaa pettymyksen.

LISÄYS 29.1.

Jamie Vesterinen kirjoittaa YLEn kolumnissaan samasta aiheesta ja etenkin lakipuolesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *