Plutarkoksen dialogeissa siaksi muutettu sofisti Gryllos sanailee Kirken saarella Odysseukselle seuraavaa:
Tiedät varmaan, että on olemassa erityyppisiä intohimoja. Ruuanhimo ja jano ovat luonnollisia ja eräällä tavalla välttämättömiä, kun taas seksuaalinen halu, jonka perusta on kyllä luonnollinen, voidaan aivan hyvin jättää huomiotta, jollei sitä käytetä. Seksuaalista halua voidaan siten nimittää luonnolliseksi, mutta ei välttämättömäksi.
Mutta teillä ihmisillä on haluja, jotka eivät ole luonnollisia eivätkä välttämättömiä ja jotka syntyvät hyökynä ulkopuolelta tulevien turhien kuvitelmien ja muodontajun puutteen seuraksena. Niitä on niin paljon, että kaikki luonnolliset halunne peittyvät niiden alle, niin kuin vieraat tulokkaat surmaavat maan alkuperäiset asukkaat. Eläinten sielut ovat sen sijaan luoksepääsemättömiä ja näiltä vierailta intohimoilta suljettuja; eläimet elävät turhista luuloista vapaina ikään kuin asuisivat kaukana merestä. Ne elävät vailla ylellistä ja ylenpalttistaelämää ja pitäytyvät ankarasti kohtuullisessa elämäntavassaan. Ne pyrkivät yhä paremmin hallitsemaan halujaan, joita on vain muutama, ja nekin sisäsyntyisiä.
— Teoksesta Plutarkhos, Eläinten älykkyydestä. Suom. Tua Korhonen & Liisa Kaski.