Keravan kaupunki on taas otsikoissa rahankäyttönsä vuoksi. Viime vuonna nousi kohu kaupungin hankinnoista, kun se hankki kilpailuttamatta yli 100 000 eurolla jumppakeppejä sekä niiden säilytyskasseja ja jumppavideoita. Kilpailuttamisen välttämiseksi hankinnat oli jaettu kahteen, 50 000 euron suuruiseen erään, kun kilpailuttamisen mimiraja on 60 000 euroa.
Kohun uutisointi johti kriisitilanteeseen, johon palkattiin avuksi kriisiviestintäkonsultti. Sen sijaan, että asioille olisi tehty jotain, palkattiin asiantuntija selittamään asiat parhain päin. Viestintäyrittäjä Camilla Lindfors veloitti 210 euroa tunnilta, iltaisin ja viikonloppuisin 290 euroa tunnilta ja ilmeisesti taktisista syistä piikki oli avoinna 8 999 euroon asti.
En tiedä miten kriisikonsultti opetti keravalaisia viestimään, mutta jonkinlaisena mainehaittana voi pitää, kun kaupunki yritti salata konsultin tuntierittelyn, vaikka sen pitäisi olla julkisista tietoa. Ja pieniä summiahan ovat alle 9000€ laskut, varsinkin kun epäselvyyksiä on myös n. 400 000 euron laskusta ulkopuoliselta asianajotoimistolta.
Mieleen tulee RKP:n selitys kannatuksensa laskulle: huono viestintä. Ei siis mikään, mitä RKP on hallituksessa istuessaan tehnyt tai pikemminkin jättänyt tekemättä.
Sama Camilla Lindfors toimi aikaisemmin Tampereen yliopiston brändijohtajana. Koska olen ajastani jäljessä oleva tylsimys enkä akateemiseen maailmaankaan ole yhteydessä ollut vuosikymmeniin, en tiedä mikä on brändijohtaja ja miksi yliopisto sellaista tarvitsee.
Kun aikaisemmin kirjoitin hevonpaskaduuneista, tässä on aineksia moneen esimerkkitapaukseen.