Kuten hyvin tiedetään, moderni työ on hevonpaskaa (engl. bullshit). Työn hevonpaskuudesta kirjoitti nyt jo edesmennyt antropologi David Graeber ja kommunikatiivisesta hevonpaskasta eli paskapuheesta Harry Frankfurt ja liike-elämän hevonpaskautumisesta mm. André Spicer. Hevonpaskautumisen idea on siinä, että työ- ja liike-elämä on täynnä työtehtäviä, jotka ovat täysin hyödytöntä paperin siirtelyä pinkasta toiseen tai turhissa kokouksissa istumista tai lomakkeiden täyttelyä, joista sekä lomakkeen täyttäjä että sen tarkastaja että sen tekijä hyvin tietävät sen täysin merkityksettömäksi tai sellaisten raporttien tai esittelytekstien suoltamista tai yritysarvojen listaamista, joista kukaan ei ole aidosti kiinnostunut.

Nyt kun tekoäly tulee työelämään ja vie kaikkien työpaikat, on huomionarvoista, että tekoäly on erittäin tehokas työkalu juuri hevonpaskan suoltamisessa. Jos tekoäly vie työsi, ehkä se jouti mennäkin?

Käsittelin aihetta aikaisemmin seuraavissa kirjoituksissa:

Tekoäly, konsultit ja hevonpaska
ChatGPT on hevonpaskaa (tieteellisesti tutkittu)
Hevonpaskaa sisään, hevonpaskaa ulos

Eilisessä verkkolehti Antroblogin kolumnissa väitöskirjatutkija Ville Larkkonen on huomannut saman ilmiön.

Mikäli jopa puolet kaikesta työstä on täysin tarpeetonta, kuten Graeber väittää, keskustelu tekoälyn kyvykkyydestä korvata työntekoa johtaa hieman harhaan. Valtava määrä kaikista niistä töistä, jotka tekoäly väitetysti korvaa, voitaisiin nimittäin poistaa heti – myös ilman tekoälyä. Tekoäly voi toki antaa työn poistamiseen hyvän tekosyyn.

Se, mitä Frankfurt on sanonut paskapuheesta, on että paskanpuhuja ei välitä, onko hänen puhumansa totta. Graeberia mukaillen paskapuhe (tai pikemminkin teksti) on merkityksetöntä. Me kaikki tiedämme sen olevan merkityksetöntä, mutta kukaan ei halua olla ensimmäinen, joka sen sanoo ääneen.

*

Tekoäly on tullut myös kouluihin. Jo nyt oppilaat kirjoittavat kotitehtävät tekoälyllä ja opettajat tarkastavat ne tekoälyllä.

Vastaani tuli verkossa artikkeli Bullshit universities: the future of automated education (Sparrow, Robert & Flenady, Gene. 2025) Kirjoittajat ovat huolissaan mahdollisuudesta, että opettajat korvattaisiin generatiivisella tekoälyllä. He viittaavat Frankfurtin hengessä tekoälyn tuotoksiin hevonpaskana. He kyseenalaistavat, voiko tekoäly opettaa paitsi mitä myös miten.

Erilaisia esseekotiehtäviä teetetään ja lopputöitä tuotetaan kaikilla koulutusasteilla. Tämä on seurausta koulutuksen demokratioisoitumisesta, jonka seurauksena ikäluokat kokonaisuudessaan istuvat vähintään 12-18 vuotta jonkinlaisissa opetuslaitoksissa. Tästä ei selvitä ilman koulutusputken muuttumista modernismin logiikan mukaiseksi teolliseksi tuotantolinjaksi. Osaamisensa osoittaakseen tulee oppilaan tuottaa aiheeesta tekstiä.

Mainitut tutkijat korostavat, että akateemista kirjoittamista ei opi promptaamalla. Tämä on totta, ja kirjoitustaito on kansalaistaito kaikilla koulutusasteilla, puhumattakaan akateemisista aloista. Mutta onko tie syvempään oppimiseen ajatusten kopioiminen tiettyyn formaattiin?

”Emme opi koulua, vaan elämää varten” on kaunis slogan, mutta jopa aivan ylimmillä akateemisilla tasoilla tuotetaan tutkimusta vain, jotta saisi nimen johonkin paperiin tai jonkin oppiarvon tai apurahan. Tämä ei ole vain akateemisen pudokkaan katkeraa jupinaa, vaan tutkijat itse ovat kertoneet potevansa moraalista stressiä, koska ovat tietoisia siitä, kuinka heidän tutkimuksensa hautautuu jonnekin arkiston pohjalle, josta sitä kukaan ei lue. Samaan aikaan tekoälyllä generoitu ”tutkimus” on muodostumassa ongelmaksi.

Omia ja lainatun antroblogistin ajatuksia mukaillen, jos generatiivinen tekoäly voi viedä jonkin työn, eikö työ ollut hevonpaskaa alun perinkin?

Opettajilla on kaikilla tasoilla yhä vähemmän aikaa oppilailleen, jolloin ratkaisuna on peruskoulussa rutiinitehtävien täyttäminen loputtomasti ilman yhteyttä opittavaan asiaan (mutta rutiinonomaisten tehtävien suorittaminen opitaan hyvin) ja korkeammilla asteilla jonkin paperin kirjoittaminen, jotta saa rastin ruutuun, että on sen opintokokonaisuuden suorittanut.

Etevimmät oppilaat pääsevätkin työelämässään kirjoittamaan seutukuntainnovaatiovisioita, yritysarvokarttaesityksiä ja yritysviestintästrategioita ja kaikkea muuta sellaista, josta ei kukaan huomaisi, jos sen generoisi tekoäly.