Kun luin Tolkienin Tarun sormusten herrasta joskus kolmannella luokalla, ahmin kaikki kolme osaa kerralla yötä myöten. Se oli mahtavaa. Peter Jacksonin leffoista ei oltu silloin kuultukaan (animaatio- ja Suomi-version olin nähnyt telkkarista). Elokuvat on vedetty Hollywood-suodattimen läpi, mutta ovathan ne visuaalisesti mahtavia ja mahtipontisia. Oikeaoppisesti kirjat ovat minulle se oikea versio ja leffat halpisversio, vaikka tavallaan pidän niistäkin. En ole lapsuuden jälkeen lukenut kirjoja (vaikka silloin luin ne monta kertaa putkeen) ja mielikuvani ovat vahvasti elokuvaversioiden sävyttämiä. Valtaosalle elokuvat ovat ne oikea versio Tolkienin kirjoista. Gandalfilla on lähtemättömästi Ian McKellenin kasvot.

Hobitti-elokuvia en ole edes katsonut. Nyt kai Amazon on tuottanut Tolkienin maailmaan sijoittuvan tv-sarjankin. En ole aikeissa katsoa.

Kuinka lapsena toivoinkaan, että saisin ahmia lisää Keskimaa-tarinoita!

Sen lisäksi, että Gandalf-McKellenin tuntuvat olevan joka kerta televisiossa, kun sen avaa, ovat LotR-meemit kaikkialla netissä. How about the second breakfast? Koska algoritmit ovat aivan oikein arvanneet, että pidän esimerkiksi Tolkienin fantasiasta, tarjoaa se minulle siihen liittyvää huumorisisältöä. You shall not pass! Facebookissa blokkasin valehtelematta toista sataa LotR-faniryhmää, sivua ja mainosta. PO-TA-TOES! Ilmeisesti algoritmi päivittyy viiveellä blokkauksien suhteen, mutta tulkitsee klikkaukset kiinnostukseksi, joten ennen loppumistaan niiden määrä räjähti, kun niitä tuli sitä enemmän, mitä enemmän niitä blokkasin. Cast it into the fire! One does not simply walk into Mordor! The age of the men is over!

Onko Lord of the Rings enää mikään taideteos vaan franchise?

Samalla tavalla Tähtien sodasta se alkuperäinen trilogia on se ainoa oikea ja jo 90-luvun esiosatrilogia tuntui comebackiltä, jota en kaivannut. Moni varmaan kaipasi siitä päätellen, miten menestyksekäs tuoteperhe se on ollut ja miten viimeistään Disneyn ostettua oikeudet kaikki siihen liittyvä on tuotteistettu äärimmilleen ja yli ja elokuvia ja sarjoja fantasia-universumin maisemiin sijoittuu jo niin paljon, että eihän kukaan niitä muista. Meemejä on vähintään yhtä paljon kuin Sormusten herrasta.

*

Simpsonit eivät ehkä ole fantasiasarja, jollei määritelmää venytetä kohtuuttomasti. Laitetaan kuitenkin tähän kohtaan valitusta siitä, kuinka sekin on väljähtynyt toiston toiston toiston toiston toiston tuloksena. Kun sarjaa aloitettiin esittämään vuonna 1989 tuli sitä kerran viikossa (Suomeen sarja tuli pari vuotta myöhässä) ja jos missasit sen, et nähnyt sitä ehkä koskaan, ellei joku ollut ottanut sitä nauhalle (ei ollut vielä mitenkään taattua, että se ilmestyisi VHS:llä tai myöhemmin DVD:llä).

Kun käyn kuntosalilla, useammalla tv-ruudulla näytetään kahdelta kanavalta Simpsoneita jatkuvalla syötöllä.

Simpsonien hahmot ovat menettäneet 37 tuotantokauden aikana kaiken persoonallisuutensa. Hahmojen ominaisuudet on typistetty muutamaan (1. Laiska, mutta onnekas 2. Tykkää donitseista 3. Ylipainoinen 4. D’oh!) ja hahmot ovat muuttuneet tyhjiksi merkitsijöiksi, joilla voidaan kertoa mikä tahansa tarina. Homer menee avaruuteen? No sitten Homer menee avaruuteen. Eivät uudet jaksot ole huonosti kirjoitettuja. Ne ovat tyhjänpäiväisiä.

Homer on Aku Ankka, jolla on housut ja joka on kolmen lapsensa biologinen isä.

Kuinkahan paljon Simpsoneiden tekemiseen käytetään tekoälyä?

*

Pohdin aikaisemmin, mikä tuote ei sopisi Moomin Characters Ltd:n valikoimaan ja tänään kuuntelin viime tammikuulla Ylen podcastin (Virtasen taloushistoria: Taide ja raha – muumit liiketoimintana), jossa haastateltu toimitusjohtaja Roleff Kråkström vastaa tähän kysymykseen ensimmäisenä. Vastaus ei sinänsä ole yllättävä: seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvät tuotteet eivät sovi yrityksen arvomaailmaan, eikä luonnollisesti mikään väkivaltaan liittyvä. Kråkström mainitsee myös, että valtaosa kemikaaleista on sellaisia, joihin liittyvät tuotteet eivät ole sallittuja. Mitä hän sitten tällä tarkoittaakaan, ehkä sitä rotanmyrkkyä.

Yrityksen perusti alunperin Tove Jansson itse veljensä Larsin kanssa hallinnoimaan Muumi-tuotemerkin oikeuksia. Yrityksen taiteellinen johtaja on Sophia Jansson, joka on Lars Janssonin tytär ja eli siis Tove Janssonin veljentytär. Ei siis voi väittää, että perikunnan toiveita ei noudatettaisi.

Podcastissa lyhyesti lainattu Sophia kertoo, että kulttuuri ja liiketoiminta eivät ole niin kaukana toisistaan, koska taiteilijoiden on pakko elättää itsensä.

Kråkström hehkuttaa Muumi-liiketoiminnan suomalaisuutta. Emoyhtiö onkin rekisteröity Suomeen. En jaksanut käydä sen enempää Muumi-tuotteiden alkuperämaita, mutta Wikipedian mukaan ainakin Muumi-mukit valmistetaan Thaimaassa (pitäisi tehdä aiheeseen liittyen postaus Jukka Kurttilasta ja Finlaysonista, mutta ehkä ensi kerralla).

Kråkström kritisoi viihdeteollisuuden hahmo-brändejä, joiden ainoa tarkoitus on tehdä rahaa. Hän kutsuu mm. Warnerin ja Disneyn luomia hahmoja assettibiomassaksi. Tämä lienee Kråkströmin itsensä keksimä termi ja vaikka fiktiivisten hahmojen kohdalla biosta ei oikein voi puhua, on termi sinänsä nokkela. Kråkströmin mukaan Tove Janssonin luomien muumien kohdalla on kyse kokonaiskompositiosta ja taideteoksesta.

Sophia Janssonin ja Roleff Kråkströmin ajatukset siitä, että taide on taidetta, mutta että taiteellakin pitää voida elää eivät sinänsä ole vääriä. Kuitenkin kaupallistaminen tarkoittaa sitä, että alhaisin yhteinen nimittäjä vetoaa suurimpaan kuluttajasegmenttiin ja sitä kautta tuo suurimman kaupallisen menestyksen ja ennen kaikkea: voiton tekeminen tarkoittaa toistoa toistoa toistoa toistoa toistoa toistoa toistoa toistoa, kunnes kaikki taika on tuhlattu. Ihmiset kaipaavat autenttista kulttuurisisältöä, juuri niitä Kråkströmin mainitsemia taideteoksia, mutta niiden merkitys laimenee ja laimenee, kun niillä myydään hampurilaisaterioita tai hygieniatuotteita.

Keksin monta kertaa sulatellulle biomassalle kansanomaisempiakin nimiä.

*

Ovatko enää voimakkaat, merkitykselliset elämykset ylipäätään mahdollisia ajassamme? Tuotantoyhtiöt etsivät jatkuvasti uusia Lego Batmaneita kannibalisoidakseen ne nopeasti hyödynnettäviksi tuotteiksi, jotka korvataan pian uusilla. Matkailu on turismia ja matkamuistot Kiinassa tehtyjä muovisia poronsarvia. Tinder teki parisuhteista yhtä merkityksellisiä kuin Tiktok-videoista. Lastenkirjoista ei saa edes meemejä.