Kirjoitin aikaisemmin Atte Korholan kirjasta Kristillinen äärioikeisto ja Trump (Tammi 2024) ja siihen liittyen on hyvä kommentoida presidentti Trumpin viimeaikaisia edesottamuksia.
Kirjassaan Korhola ihmettelee, kuinka konservatiivikristityt voivat suorastaan fanaattisesti ihailla Trumpia, vaikka tämä on perinteisten kristillisten ihanteiden vastakohta. Voisi sanoa, että Trump on seitsemän kuolemansynnin ruumiillistuma. No, ehkä laiskuudesta en häntä menisi ilman parempaa tietoa syyttämään, pikemminkin hän on touhunnut aivan liikaakin. Trumpin ihailu näyttää korvanneen Jeesuksen ihailun, mutta en uskonut sen menevän niin pitkälle, että Trumpia pidettäisiin Jeesuksena tai ainakaan että hän itse esittäisi itsensä uutena messiaana.
No, väärässä olin.
Tämä somessa julkaistu kuva saattoi ehkä olla jopa Trumpin kannattajille liikaa. Myöhemmin Trump poisti kuvan ja sanoi että kyseinen tekoälykuva ei esitä Jeesusta, vaan lääkäriä. No, hän otti siis pois netistä kuvan, jossa esiintyi lääkärinä.
Samaan aikaan Trump on hyökännyt paavi Leo XIV:ta vastaan. Paavi oli vierailullaan Kamerunissa lausunut seuraavaa:
Woe to those who manipulate religion and the very name of God for their own military, economic and political gain, dragging that which is sacred into darkness and filth.
Paavin yleisesti tulkittiin tarkoittaneen Trumpia ja iskuja Iraniin, vaikka niitä ei puheessa mainita. Trump kuitenkin tuntui tunnistavan itsensä kuvauksesta ”world is being ravaged by a handful of tyrants”. Onhan rauhaa julistava uskonmies toki varsin woke ja jopa äärivasemmistolainen.
Trumpin kriitikot ovat naureskelleet sille, kuinka evankelikaali–kristitittyjen suosikki Trump voi kyseenalaistaa itsensä paavin, joka on kuitenkin kristikunnan korkein johtaja. Niin onkin, katolisen kristikunnan. Huolimatta siitä, kuten aikaisemmin kirjoitin, että katolilaiset ja protestantit noin periaatteessa tunnustavat toisensa kirkkoina, ja vaikka kristilliset kirkot ovat Amerikassa lähentyneet toisiaan ja opillisista ristiriidoista huolimatta löytäneet poliittisesti toisensa mm. aborttikysymyksessä, on eripuralla pitkät perinteet ja ne ovat henkilöityneet etenkin paaviin. En pidä mitenkään poikkeuksellisena sitä, että herätyskristillisissä piireissä hyökätään paavia vastaan.
Katolilainen sen sijaan on varapresidentti JD Vance. Hän on pyrkinyt vahvasti esiintymään hartaana uskovaisena. Jopa niin hartaana, että on esittänyt paaville tiettyjä teologisia oikaisuja. Paaville, joka katolisen uskon mukaan ainakin ns. ex cathedra puhuessaan on erehtymätön. Ja katolisen uskon mukaan juuri paavi on Jeesuksen sijainen maan päällä.
Sotaministeri Pete Hegseth, joka on ratsastanut pyhän sodan retoriikalla, ei tunnu tuntevan omaa uskoaan kovin hyvin viimeaikaisista sähläyksistä päätellen. Aikaisemmin tällä viikolla Hegseth lainasi puheessaan Hesekielin kirjaa. Tai ainakin kuvitteli lainaavansa; sen sijaan hänen lainauksensa oli peräisin Tarantinon kulttileffasta Pulp Fiction, kaikille tutusta kohtauksesta, jossa Samuel L. Jacksonin näyttelemä palkkamurhaaja Jules lausuu raamatullisia sanoja ennen uhrinsa teloittamista. Vuorisaarnan sanoma olisi sekin liian wokea.
Kun uutiset kertovat, kuinka nuoret vihaiset miehet joukoin kääntyvät kristinuskoon, heidän mielessään varmasti onkin jotain tämän kaltaista eikä toisen posken kääntämistä tai muuta ”autuaita ovat rauhtantekijät” -nynnyilyä.
Uutinen Hegsethin hölmöilystä tuli kesken tämän kirjoituksen kirjoittamista. Maailman mahtavimman ydinasevaltion johtajat ehtivät hölmöillä enemmän kuin mitä yksi bloggaaja ehtii päivittää.
Kuinka sitten päätyi säveltämään rukouksensa tähän muotoon? Ilmeisesti Hesekielin kirjan 25:17 on jokin juttu amerikkalaisissa sotilaspiireissä, mutta muun osan tekstistä Hegseth oli muokannut leffan mukaan. Loistava leffahan se onkin, ei siinä mitään. Ehkä Hegseth ei löytänyt kotoaan Raamattua ja kysyi asiaa tekoälyltä, kuten poliitikot nykyään tapaavat tehdä.
Huomattavaa on myös leffan genre, toimintakomedia. En haluaisi käyttää sanaa ”postmoderni ironia”, mutta Pulp Fiction kuuluu niihin kulttuurituotteisiin, joiden sanomaa en ottaisi minään vakavasti otettavana lausumana uskontodebattiin. Joskin Jules kyseisen kohtauksen jälkeen jää pohtimaan asioita ja leffan lopussa tulee uskoon tai ainakin jättää tappohommat (sori jos jollekin spoilasin).
Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, Yhdysvalloissa laajalti odotetaan maailmanloppua, apokalypsia. Tähän läheisesti liittyy ajatus Kristuksen toista tulemista edeltävästä antikristuksesta. Mielellään monenlaisia symboleja etsitään siitä, kuka tai ketkä olisivat antikristuksia. Raamatussa mainitaan ”laittomuuden ihminen”, joka pettää ja valehtelee, ja antikristus, joka korottaa itsensä jumalaksi (2. Tess. 2:3-4) ja tavoittelee globaalia valtaa (Ilm. 13:3.8). Ja jos oikein tarkoitushakuisesti haluaa lukea Raamattua, niin Ilmestyskirja kuvaa petoa seuraavasti: [m]inä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut.
Miettikääpä sitä.