Herman Raivio kirjoittaa samasta aiheeesta kuin minäkin, mutta laajemmin ja taustoittavammin: Kirveellä on töitä: negatiivisesta kritiikistä.
Tähän alle voin myös linkittää erään suosikkikriitikeistäni, jossa Putte Wilhelmson arvioi vuoden 2018 nobelistin Olga Tokarczukin romaanin Alku ja muut ajat sen ilmestyttyä suomeksi vuonna 2007. Putte on tunnetusti tunnettu tylyttäjänä, joka voi sanoa pahastikin, mutta olisiko hän tuoreeltaan arvioinut vuonna 2018 Nobel-voittajan teoksen samalla tavalla? Tai olisiko hän edes käyttänyt sen arvioimiseen enemmän aikaa ja vaivaa, eräs tarkkanäköinen nimittän huomasi, että arvostelun lause:
”Ilman mitään tutkimuksellista näyttöä otaksunkin, että Tokarczukin innokkaimmat lukijat seuraavat muita ihmisiä useammin horoskooppeja, uskovat homeopatiaan, omistavat vähintään kaksi Feng Chui -opasta ja ovat käyneet kerran enkeliterapiassa.” muistuttaa kovasti teilausta Peter Höegin kirjasta Hiljainen tyttö (Parnasso 4/2007): ”Ilman mitään näyttöä otaksunkin, että Höegin uuden romaanin varauksettomimmat ihailijat seuraavat muita ihmisiä useammin horoskooppeja, omistavat vähintään kaksi fengshui-opasta ja uskovat homeopatiaan.”