Eilen tuli katsottua Yle Areenasta tv-elokuva Rotko (Grottan) vuodelta 1970. Suurena Wigwam-yhtyeen fanina tiesin tämän elokuvan olemassaolosta, koska yhtye on tehnyt sen musiikin ja pääosissa näyttelee Wigu-rumpali Rönnie Österberg. Käsikirjoittajana on Claes Andersson ja ohjaajana Åke Lindman, eli tunnettuja suomenruotsalaisia nimiä, mutta näyttelijät eivät ainakaan IMDB:n mukaan ole jatkaneet uraansa sen jälkeen.
Juoneltaan elokuva on kuin olisi laitettu yläasteluokka tekemään kantaaottava näytelmä nykyajan nuorten ongelmista (reilussa 50 vuodessa modernisaation ongelmat ovat varmaan pysyneet suunnilleen samoina). Tätä korostetaan alkujuonnolla, jossa kerrotaan elokuvan kertovan ”yhteiskunnallisesta ilmiöstä, joka liittyy sosiaalis-taloudellisiin rakenteisiin” ja että ”elokuva nostaa esille myös dialogin tarpeen”. Rönnien näyttelemä Lasse on 18-vuotias ongelmanuori, joka elokuvan introssa murtautuu kavereidensa kanssa eletroniikkaliikkeen näyteikkunaan ja varastaa radion. Kaverijengi hengailee elokuvalle nimen antaneella rotkolla ja polttelee pilveä. Elokuvan sanoma keritään kokoon ja alleviivataan vielä tarpeeksi monta kertaa elokuvan lopulla vanhempainillassa, jossa huolestuneissa puheenvuoroissa muistutetaan, että nuoria pitäisi kuunnella ja ymmärtää. Elokuva päättyy hurjaan takaa-ajokohtaukseen, jossa jatsi soi ja poliisi-Volvon pillit ulvovat.
En ole hakenut aikalaisarvosteluita, joten en tiedä kuinka radikaalina pössytteleviä rokkihippejä pidettiin omana aikanaan tai saiko elokuva muunlaista huomiota. Österberg ei näyttelijänlahjoillaan häikäise, mutta ehkä hänen nappisilmänsä vetosivat tyttöpuolisiin katsojiin.
Jukka Gustavsonin urkujammailu on tunnistettavaa jo heti alkuminuuteilta. Hänet jopa mainitaan elokuvan dialogissa nuorison pössytellessä luolassaan. Lopputeksteissä muusikoina mainitaan myös Jim Pembroke ja Pekka Pohjola, mutta ei sitä mitä kukakin soittaa; elokuvassa kuullaan myös saksofonia ja kitaraa (Pekka Pöyry? Jukka Tolonen?). Kappaleista tunnistan vain jossain välissä vilahtavan Pohjolan Armoton Idylli -kappaleen teeman. Mikko Meriläisen Wigwam-kirja (Nemo 2018) mainitsee elokuvan ja että ”musiikin olivat säveltäneet Jukka, Pekka ja Jim” ja että kappaleet ovat ”aihelmia Wigwamin tulevalta albumilta”.
Ehkä näitä tv-elokuvia ei ole tarkoitettukaan suureksi taiteeksi. Ehkä elokuvan ”musiikkiaihelmat” silti jäävät elämään.