Kirjoitin aikaisemmin blogissani pariin otteeseen Jehovan todistajista. Varsinkin kirjoitustani Tom-Kristian Heinäahon autofiktiivisestä romaanista Saatanasta seuraava (Lind&Co 2024) on jaettu blogeissa vastauksena joihinkin keskusteluihin, jotka koskevat kristillistä moraalia.
Ongelma siinä, että kirjoitusta Jehovan todistajista käytetään argumenttina vaikkapa Päivi Räsäsestä vastaan on, että he ovat aivan eri porukkaa. Paitsi että kristikunnan sisällä on monenlaista liikettä, kirkkoa, lahkoa ja skismaa, yleisesti katsotaan Jehovan todistajien — sekä mm. mormonien — olevan kristinuskon valtavirrasta niin kaukana, että heitä ei lasketa saman kristinuskon kattokäsitteen alle. Suuristakin oppiriidoista huolimatta kristinuskon haarat tunnustavat toisensa. Jehovan todistajien katsotaan olevan aivan eri porukkaa ja omissa porukoissaan he haluavat itsekin pysyä.
Jehovan todistajat itse tosin kutsuvat itseään kristityiksi ja itse asiassa ainoiksi oikeiksi kristityiksi.
Muodollinen opillinen ero liittyy siihen, että Jehovan todistajat eivät tunnusta kolminaisuusoppia. Tämä voi tuntua triviaalilta nykyihmiselle, mutta kolminaisuusoppi on kristinuskon perustava opillinen ydin, joka erottaa sen mm. juutalaisuudesta. Kolminaisuusopin mukaan Jumala on yhtä aikaa sekä yksi että kolme: sekä Isä että Poika että Pyhä henki. Sen mukaan Jeesus oli yhtä aikaa sekä ihminen että jumala, minkä vuoksi 300-luvulla mm. areiolaisuus, joka kiistää tämän, määriteltiin harhaopiksi ja suljettiin kristinuskon ulkopuolelle, kuten myös nestorilaisuus, joka opettaa että jumaluus ja ihmisyys olivat Jeesuksessa yhtä aikaa, mutta erillään. Pyhä henki on kolmas jumalan persoonista, minkä läntiset kirkkokunnat katsovat lähtevän sekä Isästä että Pojasta, kun taas itäiset kirkkokunnat vain Isästä, mikä johti katolisen kirkon jakautumiseen. Näennäisen pienillä nyansseilla on siis suuria seurauksia, eikä asiaa helpota, että Raamattukaan ei eksplisiittisesti määrittele kolminaisuusoppia. Juutalaisuudessa sitä ei ole, koska Vanha testamentti ei ollut siitä kuullutkaan ja Uuden testamentin kohdatkaan eivät ole yksiselitteisiä.
Käytännössä ero kuitenkin on perinteellinen ja periaatteellinen: Jehovan todistajat eivät hyväksy muita uskontoja eivätkä muut uskonnot pahemmin heitä.
Esimerkiksi helluntailaisuus ei ole samalla tavalla evankelis–luterilaisen kirkon kilpailija; helluntailaisuus on yhdistyspohjalta toimiva herätysliike, joka korostaa henkilökohtaista uskoa. Ymmärtääkseni helluntailaiset ovat laajasti evankelis–luterilaisen kirkon jäseniä (minulla ei ole varmaa lähdettä, korjatkaa jos olen väärässä). Yhteistä Jehovan todistajien kanssa on aikuiskaste, alkukristillisen itsenäisen seurakunnan korostaminen (joskin JT:lla on tarkkaan kontrolloitu organisaatiorakenne) ja varsinaisten pappien ja kirkkorakennusten puuttuminen. Kuitenkin tietyistä opillisista, etenkin kastetta koskevista eroista huolimatta helluntailaisuus ja evankelis–luterilaisuus ovat samansuuntaisia, apostolisen uskontunnustuksen alaisia ja ekumeeniseen lähentymiseen pyrkiviä liikkeitä.
Samaa voi sanoa myös muista herätysliikkeistä, kuten lestadiolaisuudesta, jolla ei ole varsinaista omaa organisaatiota, vaan se toimii evankelis–luterilaisen kirkon piirissä.
En löytänyt verkosta varmaa tietoa, mihin liikkeeseen tarkalleen ottaen Päivi Räsänen kuuluu, mutta ilmeisesti hän edustaa yleisesti evankelikaalista herätyskristillisyyttä.
Eroja Jehovan todistajien suhteessa kristinuskon valtavirtaan on kolminaisuusopin lisäksi muitakin: näistä näkyvin on ristien ja muiden kristillisten symbolien puuttuminen. Minua häiritsee aina, kun televisiossa tai muussa fiktiossa Jehovan todistajat kantavat kaulassaan tai pitävät seinällään ristiä. Ainakin Suomessa Jehovan todistajat ovat näkyvin ovelta ovelle saarnaajien ryhmä ja kun populaarikulttuurissa esiintyy tällainen hahmo, oletan että sillä viitataan joko Jehovan todistajiin tai mormoneihin, jotka hekään eivät käytä ristiä tunnuksenaan.
Kuten järjestön nimestä voi päätellä, on Jehovan todistajien jumalalla erisnimi. Noin periaatteessa valtavirran kristillisyyskin käsittääkseni tunnustaa, että Jumalan nimi on joko Jehova tai Jahve (koska hepreaa kirjoitettiin pelkillä konsonanteilla, ei nimen vokaaleista ole täyttä varmuutta, mutta ei mennä filologisiin oppiriitoihin tässä), mutta nimeä ei yleisesti käytetä. Alun perin syynä oli juutalaisten usko, että jumalan nimeä tulisi välttää lausumasta, mutta kenties nykypäivänä sillä korostetaan monoteismia: jumala on Jumala, jos korostettaisiin tietyn nimistä jumalaa, olisi se vain yksi jumalista. Verrannollisesti islamin jumalan nimi on Allah, joskin sana allah tarkoittaa arabian kielessä ”jumala”.
Jehovan todistajat ovat fundamentalisteja, eli uskovat kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan. Heillä tosin on käytössään Uuden maailman käännös, heidän oma käännöksensä, jonka he katsovat olevan ”tarkempi” kuin muut käännökset. Erot eivät ole suuria, merkittävimmät liittyvät nimen Jehova lisäämiseen ja joihinkin kolminaisuutta korostaviin kohtiin, joiden muuttamista kriitikot pitävät tarkoitushakuisena. Uuden maailman käännöksen kääntäjät ovat nimettömiä, mutta voi kuitenkin kysyä, kuinka juuri Jehovan todistajat, jotka halveksivat maallista kouluttautumista, ovat saaneet riveihinsä parhaat kääntäjät? Näköjään verkosta on poistunut video, jossa JT:n hallintoelimen jäsen Mark Sanderson pilkkaa yliopisto-opiskelua, jossa opiskellaan mm. ”kuolleita kieliä”.
Kokoonpanoltaan Uuden maailman käännös on sama Raamatun kanoninen kokonaisuus kuin muillakin kristityillä. Jehovan todistajat katsovat, että kanonisointi tapahtui jumalan henkeyttämänä, ja on siksi oikea. Joskin (katoliset) kirkkoisät, jotka päättivät 300-luvun lopulla, mitkä tekstit otetaan Raamattuun ja mitkä jätetään siitä pois, olivat myös vahvoja kolminaisuuden kannattajia, joten henkeytys ei ilmeisesti käsittänyt kaikkia heidän toimiaan.
Tunnetusti Jehovan todistajat eivät vietä joulua tai syntymäpäiviä, koska niitä ei mainita Raamatussa (joskin eipä taida Raamattu niitä kieltääkään). Olen kuullut väitettävän myös, että todistajat eivät saisi meikata tai katsoa televisiota, mutta nämä kuuluvat pikemminkin kotimaisiin herätysliikkeisiin.
Keskeistä Jehovan todistajille on maailmanlopun odotus. Eskatologia, eli oppi lopun ajoista, messiaan paluusta ja sen sellaisesta on kristinuskon ja muiden abrahamilaisten uskontojen ytimessä. Alkukristityt, kuten Pietari, odottivat Jeesuksen paluuta ja siten maailmanloppua jo omana elinaikanaan. Suomen evankelis–luterilainen kirkko ei korosta sitä samalla tavalla eikä varsinkaan anna mitään tarkkaa määräaikaa. Kuitenkaan maailmanlopun odotus noin yleismaailmallisesti ei ole harvinaista. Esimerkiksi amerikkalaiset konservatiivikristityt varsin yleisesti uskovat maailmanlopun tulevan heidän elinaikanaan. Verkosta löytyy Pew research centerin haastattelututkimus vuodelta 2022, jonka mukaan 39% amerikkalaisista uskoo elävänsä ”lopun aikoja”.
Jehovantodistajuuden koko juttu on maailmanloppu, joka tulee ehkä jo huomenna ja sitten kaikki Jehovan todistajat pääsevät paratiisin puutarhaan pitämään ikuisia puutarhajuhlia. Raamatusta laskettuja vuosilukuja on ollut useampiakin, joista merkittävimpiä ovat mm. 1914 ja 1975. Olennaista on ollut uskomus ”viimeisestä sukupolvesta”, jonka aikana maailmanlopun pitäisi tulla. Koska täällä ollaan edellen, en ole aivan varma, mikä virallinen oppi tällä hetkellä on.
Monien ei-uskovaisten mielissä uskikset ja jehovalaiset ja sun muut ovat samaa porukkaa. Kuitenkin jos haluaa tehdä hyvää kritiikkiä tulisi kritiikissä olla tarkka. Vaikka yhteisiä kritiikin aiheita mm. homofobiasta löytyy monelta taholta, ei suomalaisia herätysliikkeitä voi kritisoida Jehovan todistajia koskevalla kirjoituksella, koska ne ovat eri asioita.
Kirjoituksen otsikko on ehkä tarkoitushakuinen; vaikka ei ole olennaista, ovatko Jehovan todistajat kristittyjä (etenkään omasta mielestään), mutta olennaista on, että Jehovan todistajat eivät ota osaa siihen yhteyskunnalliseen keskusteluun, jossa esim. homoliittoja tai naispappeutta määritellään. He eivät osallistu politiikkaan tai äänestä. He tekevät omaa lähetystyötään, mutta eivät pyri vaikuttamaan yhteiskunnan muuttamiseen ”kristilliseksi”, koska kaikki yhteiskunnalliset järjestelmät ovat heidän mukaansa ”Saatanasta”. Vain 100% omistautuminen liikkeelle riittää, millään vähäisillä yhteiskunnallisilla muutoksilla suhtautumisessa uskonasioihin ei ole merkitystä. Jehovan todistajat eivät kirjoittale lehtiin, on vain heidän omat lehtensä, joiden jakama oppi tulee ylhäältä keskusjohdolta.
En sano, etteikö Jehovan todistajia saisi ja voisi arvostella. Heidän arvostelunsa kuuluu kuitenkin eri sfääriin kuin sellaisten yhteiskunnalisten toimijoiden kuten kristillisdemokraattien arvostelu.