Helsingin Sanomien kolumnisti Saska Saarikoski otsikoi kirjoituksensa ”Texas kielsi Platonin teorian homoseksistä”. Vaikka olen toki huolissani Texasin osavaltion päätöksen vaikutuksesta teksasilaisten yleissivistykseen, niin eivät sitä ole suomalaiset kolumnistitkaan kouluissa kovin tarkkaan lukeneet.
Mainittu Pidot (alk. Symposion, eli ~”juomingit”) on Platonin 300-luvulla eaa. kirjoittama dialogi, jossa seikkailee Platonin dialogien keskushahmo filosofi Sokrates, joka saapuu tuttavansa näytelmäkirjailija Agathonin ryyppyjuhliin. Toveruksilla on toinen päivä radalla alkamassa ja heräilevät kovaan krapulaan:
”Hyvät miehet, millähän tavoin saisimme juomisemme kaikkein vähimmin rasittavaksi. Sillä minä sanon teille, että itse asiassa voin sangen huonosti eilisten juominkien jälkeen ja kaipaan nyt vähän hengähdysaikaa. Useat teistä ovat luullakseni samassa kunnossa, sillä olittehan eilen mukana. Miettikäähän nyt, mitenkä juominen saataisiin vähimmin voimia kysyväksi.”
Aristophanes sanoi tähän: ”Sinä puhut aivan oikein, että kaikin tavoin pitäisi hankkia hiukan helpoitusta juopotteluun. Sillä minäkin kuulun niihin, jotka eilen ajoivat aikalailla nestettä sisäänsä.”
Näiden sanat kuultuaan sanoi Eryximakhos Akumenoksen poika Aristodemoksen kertoman mukaan: ”Hyvin puhuttu, tosiaankin! Mutta eräs asia olisi vielä hyvä saada tietää: Missä juomakunnossa Agathon on?”
”En kerrassaan missään kunnossa”, vastasi tämä.
Koska juhlijat ovat eilisen kännäyksen jäljiltä vielä kohmelossa, päättävät he loivennella kevyesti ja keskustella sivistyneesti. Aiheeksi valitaan eros, eli rakkaus.
Populaariin tietoisuuteen dialogista on suodattunut ”platoninen rakkaus”, jota pidetään synonyyminä ei-seksuaalisille ihmissuhteille (ei kuitenkaan mennä siihen tässä) sekä Saarikosken mainitsema ”homoteoria”, josta hän kirjoittaa:
Pidoissa Platon selittää sukupuolista halua niin, että ihmiset koostuivat alkujaan kahdesta puoliskosta, jotka saattoivat olla joko samaa tai eri sukupuolta. Zeuksen erotettua puoliskot toisistaan ne etsivät loputtomasti kadonnutta osaansa. Siksi osa ihmisistä on heteroseksuaalisia, osa homoseksuaalisia.
Mainittu ”teoria” on dialogissa laitettu Aristofaneen suuhun ja se on mahdollisesti trollausta. Ei luulisi, että ajatusta ympyräisistä nelikätisistä ja nelijalkaisista hermafrodiiteista tarvitsisi erikseen nimetä vitsiksi. Aristofanes oli kirjoittanut Sokratesta pilkkaavan näytelmän Pilvet, ja tämän on ajateltu olevan Platonin kuittailua Aristofaneelle.
Vaan onhan tämä alkuperäistekstissä kirjoitettu paljon uljaammin (ja hauskemmin) kuin Saskalla:
Sitäpaitsi oli jokainen ihminen muodoltaan ympyriäinen, niin että selkä ja keuhkot muodostivat pyöreän kehän, hänellä oli neljä kättä ja yhtä monta jalkaa kuin kättä, ja pyöreällä niskalla kahdet kasvot, joka suhteessa samanlaiset. Ja molemmilla näillä vastakkaisilla kasvoilla oli yksi päälaki ja neljä korvaa, hänellä oli kahdet sukuelimet ja kaikki muu niinkuin tästä voi päättää. Hän kulki suorana kuten nytkin, kummanne päin halusi. Ja kun hän pyrki nopeasti kulkemaan eteenpäin, niin hän nojasi niihin kahdeksaan raajaan, jotka hänellä oli, ja kulki pyöränä nopeasti eteenpäin, kuten ne, jotka heittävät kuperkeikkaa ja niin tehdessään kiertävät raajansa pyöräksi.
Tällaiset ihmiset uhmaavat jumalia, joten Zeus päättää vähentää heidän voimaansa pistämällä ihmisen puoliksi:
Tämän sanottuaan hän halkaisi ihmiset kahtia, kuten ne, jotka halkovat hedelmiä hilloamista varten tai kuten ne, jotka hiuksilla halkovat munia. Ja joka kerta kun hän halkaisi jonkun, käski hän Apollonin kääntää tämän pään ja puolen kaulaa halkaisukohtaan päin, jotta ihminen nähdessään itsessään tapahtuneen halkomisen olisi säädyllisempi; kaiken muun hän käski hänen parantaa. Tämä käänsi ympäri kasvot ja veti joka puolelta nahkaa kokoon sen paikan ylitse, mitä nyt kutsutaan mahaksi, ja sitoi kiinni sen keskellä mahaa kokoon vedetyn rahakukkaron tavoin niin, että jätti yhden suun, jota nimitetään navaksi. Muut poimut hän enimmäkseen siloitteli ja muodosteli rinnan jollakin sentapaisella työkalulla, jollaista suutarit käyttävät tasoitellessaan lestille pannun nahan poimuja. Mutta muutamia ryppyjä hän jätti, nimittäin ne, jotka ovat juuri mahan ja navan seutuvilla, olemaan muistomerkkinä muinaisesta onnettomuudesta.
Kun ihmiset on näin halkaistu, etsii jokainen Aristofaneen mukaan itselleen täydentävää puolikasta:
”Jokainen meistä on siis ihmisen puolikas, koska meidät on halkaistu kuten kampelat ja siten tehty kaksi yhdestä. Ja jokainen etsii aina omaa puolikastaan. Siis kaikki miehet, jotka on lohottu kaksoisoliosta, jota silloin kutsuttiin miesvaimoksi, ovat naislempisiä, ja enemmistö avionrikkojia on lähtöisin tästä suvusta. Ne naiset taas, jotka ovat mieslempisiä ja puolisoina uskottomia, lähtevät tästä suvusta. Mutta naisista kaikki ne, jotka ovat halkomia naisesta, eivät paljon kiinnitä huomiotansa miehiin, vaan ovat mieluummin kääntyneitä naisten puoleen, ja naisystävykset syntyvät tästä suvusta. Ne taas, jotka ovat halkomia miehisestä sukupuolesta, ajavat sitä takaa, mikä on miehistä[.]
Tästä siis tulee Saskan ”homoteoria”. Myytti on laajalle levinnyt populaarikulttuurissa ja muistan jossain hömppäelokuvassa sen esitellyn kovinkin romanttisena ajatuksena, että jokainen etsii juuri sitä oikeaa puuttuvaa puolikastaan (Aristofanes ei sano, että jokaiselle olisi vain yksi oikea puolikas). Vitsi on jo yli 2000 vuotta eikä suomalainen kolumnisti ole sitä vieläkään tajunnut.
Lopuksi Aristofanes vielä varoittaa, että jos emme kunnioita jumalia, meidät halkaistaan vielä kerran kahtia. Siinäpä sitten pompimme yhdellä jalalla menemään.
Totta kyllä on, että Pidoissa puhutaan paljon homoseksuaalisuudesta. Muun muassa Pausanias pitää rakkauden muodoista parhaimpana miesten välistä rakkautta, koska siinä on mukana älyllisyys ja tasa-arvoisuus. Tällä perusteella hän pitää naisten rakastamista ja pederastiaa, eli poikarakastajan pitämistä heikompina rakkauden muotoina. Tämäkään ei ole kuitenkaan välttämättä Platonin kanta. Se, mitä Platon ”todella” sanoi, onkin monimutkainen asia.