Marko Pinola kirjoittaa Kauppalehden kolumnissa ilmiöstä, jota ennustin jokin aika sitten: työnhakijat generoivat työhakemuksensa tekoälyllä ja vastaavasti rekrytoijat käsittelevät tulleet hakemukset samoin tekoälyllä (tarkalleen ottaen Kauppalehden artikkeli on referaatti The Atlanticin artikkelista). Myös työhaastattelut voidaan tehdä bottien avulla ja aikaisemmin uutisoitiin, että jotkut haastateltavatkin käyttävät tekoälyä apunaan. Tässä on pelkistetty esimerkki siitä, kuinka monet työelämän käytännöt ovat olemassa vain itseään varten. Sitä kaikkea voisi pitää hulluutena, ellei se olisi niin olemuksellinen osa sitä mitä teemme joka päivä, että olemme tottuneet pitämään sitä välttämättömänä. Vielä tänään tämä ilmiö — varsinkin kun sen pelkistää näin selkeästi — voi vaikuttaa naurettavalta, mutta pian pidämme sitä täysin normaalina.
Koska onhan se toki niin, että jos samaa työpaikkaa hakee 25 hakijaa, on niillä 24:llä valitsematta jääneellä huonot työnhakutaidot ja saisivat varmasti paikan, jos vain työnhakutaidot olisivat paremmat. Siksi tekoäly on siihen hyvä työkalu.