Kirjoitin aikaisemmin ns. ”palvelukustanteista” ja muista kirja-alalle hiipivistä epämääräisistä käytännöistä. Samaan aikaan kun kirjoja luetaan yhä vähemmän, niitä paradoksaalisesti kirjoitetaan yhä enemmän. Tässä moni on haistanut rahan ja alkanut markkinoida palveluitaan kirjailijaksi haluaville.
Nyt mm. Helsingin sanomat ja Suomenmaa ovat kirjoittaneet Calidris-nimisestä yrityksestä, joka on Bookea-konsernin aputoimini. Kirjoitin Bookeasta kolme vuotta sitten. Ruotsissa yritys on toiminut myös Lava-nimellä, mutta suomen kielessä se kenties liikaa assosioituu roskalavaan.
Usealla nimellä toimiminen ei varsinaisesti herätä luottamusta.
On jotenkin oireellista, että alkuperäiselle kustannustoiminnalle on keksitty uusi nimi: täyskustantaminen. Omakustanteita ei enää kutsuta omakustanteiksi, vaan palvelukustanteiksi, hybridikustanteiksi, puolikustanteiksi tai yhteistyökustanteiksi.
Artikkeleiden mukaan kirjan julkaisusta pitäisi maksaa kolmesta viiteen tonnia. No, kustantaahan se.
Ollaankin siinä tilanteessa, että kustantamoiden rahat eivät tule enää kirjojen ostajilta vaan kirjailijoilta. Kirjailijoiden rahat tulevat kirjoituskurssien pitämisestä heille, jotka haluavat kirjailijoiksi.