Lukuharrastuksen hiipuessa ihmisten into kirjoittaa ja haaveilla kirjailijan urasta ei osoita hiipumisen merkkejä. Kustannussopimus on monilla haaveissa ja sellaisen saaminen ainakaan isommasta ja tunnustetusta kustantamosta ei ole helppoa. Kustantamot ovatkin vastanneet tähän kysyntään tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoisia rahoitusmalleja kirjan julkaisulle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että artisti maksaa.
Me kustannamme, sinä maksat
Sanana ”kustantaa” tarkoittaa kustannuksista vastaamista, maksamista. Kirjan kustantaminen tarkoittaa siis sitä, että kustantamo ottaa vastatakseen kirjasta syntyvät kustannukset, mukaan lukien paino- markkinointi- yms. kustannukset ja maksaa myydyistä kirjoista tietyn prosenttiosuuden palkkiota kirjailijalle. Englanniksi toki termi on publishing, jonka käännös suomeksi voisi olla ”julkaiseminen”, ja joka rahankäytön suhteen on neutraalimpi.
Kaikenlaiset uudissanat, joilla pyritään saamaan kirjansa julkaisusta innostunut osallistumaan omalla rahalla kirjan tekemiseen, hämärtävät sitä, mistä kustantamisessa on kysymys. Silloin, kun tekijä itse maksaa, kyseessä on omakustanne.
Heti tähän väliin pitää huomauttaa, että en ota kantaa kirjojen laatuun sinänsä. Omakustanteilla voi olla tietty maine ja kun puhutaan omakustanteista kriittisesti, voi tekijöille tulla vastareaktio: miksi väheksyt omakustanteita?
Tämä kritiikki ei ole kuitenkaan suunnattu tekijöitä kohtaan. Unelma kirjan julkaisusta on aivan perusteltu, mutta silloin ei pidä unelman sokaisemana laittaa nimeään mihin tahansa paperiin.
Moni ajattelee, että ei haluakaan kirjallaan tehdä rahaa, vaan pelkästään saada sen julki (tosin olen keskustelupalstoilla törmännyt myös heihin, jotka nimenomaan kuvittelevat tekevänsä isoa tiliä kirjallaan, kunhan vain saavat sen julkaistua), eikä jollain pienkustanteella suuria rahoja ansaitakaan. Toisaalta, pienenkin painoksen (50-100kpl) kulut voivat nousta satoihin euroihin tai pariin tonniin ja jos kaikki maksatetaan kirjailijalla, kyllä siitä tulee maksettavaa. Isommistakin rahoista olen kuullut puhuttavan.
Kirjailija vai asiakas?
Kirjailijan tulisikin ajatella itseään maksavana asiakkaana silloin, kun hän itse maksaa kirjansa julkaisusta. En siis väitä, että ”palvelukustanteet” sinänsä olisivat huijausta, vaikka niiden markkinointitapa voi olla epäilyttävä. Silloin kun raha tulee kirjailijalta (lukijoiden palvelu tällöin tuntuu olevan kustantamolle toissijaista), on hän todellinen asiakas ja asiakas on aina oikeassa. Asiakkaan tulee ottaa selvää, mitä rahallaan saa ja vertailla palveluita. Painopalveluita voi kysyä esim. oman paikkakunnan digipainosta. Silloin kun ajatuksena on vain pari kappaletta omaa runokirjaa sukulaisille ja ystäville, tämä voi olla kätevin tapa.
Kuinka markkinoida omakustannetta?
Kirjan markkinointi on eräs hankalimmin arvotettava tekijä. En ole asiantuntija siinä, miten omakustanne- / pienkustannekirjaa tulisi markkinoida.
Suurilla kustantamoilla on puolellaan se, että niillä on tiettyä prestiisiä ja arvostetun kustantamon nimeä pidetään itsessään tiettynä takeena laadusta. Sen lisäksi suurimmat kustantamot omistavat keskeisimmät kirjakauppaketjut ja niillä on omat kytköksensä päivälehdistöön ja ne saavat pokkarihyllynsä Prismoihin, R-kioskeille ja lehtipisteisiin. Pienkustanteen on siinä vaikea kilpailla edes laadulla.
Keskustelupalstoilla pohditaan paljonkin, kuinka omakustanteita tulisi markkinoida muutenkin kuin tuttavapiirille tyrkyttämällä. Usein mainitaan Internet-markkinointi. Itse esitän vastakysymyksen: mistä ihmiset itse ovat kuulleet omakustanteista ja mikä sai tekemään ostopäätöksen? Klikkaavatko ihmiset esimerkiksi Googlen klikkimainosta ja menevät omakustannekirjailijan kotisivuilta tilaamaan 35€ + postik. maksavan kirjan pelkän takakansitekstin perusteella? En ole vielä saanut keneltäkään tähän vastausta, joten en tiedä.
Jos minulle myytäisiin palvelukustannepaketti sillä oletuksella, että julkaisija vastaa kirjan markkinoinnista, haluaisin tietää minkälaisia markkinointitoimia julkaisija aikoo tehdä ja ehkä jonkinlaisen markkinointisuunnitelman, josta selviäisi panos-tuotto -odotus. Pelkkä tarvepainatteen tilauspainikkeen lepuuttaminen julkaisijan verkkokaupassa ei riitä. Jos odotetaan, että kirjailija maksaa rahaa kirjan markkinoinnista, tulisi osoittaa, että kirjan tuotto on korkeampi kuin siihen sijoitettu raha. Tosin, eiköhän kustantamossa ole laskettu, että mitään voittoa ei ole odotettavissa, muutenhan he olisivat kustantaneet kirjan itse sen sijaan, että keräisivät rahat toiveikkaalta kirjailijalta. Ja tässä juuri on se juju.
Kuka kuittaa laskun?
En sinänsä vastusta sitä, että kustantamot tarjoavat palveluitaan kirjoittajille, enkä menisi niin pitkälle, että kutsuisin sitä huijaukseksi, vaikka palveluiden markkinointitapa onkin eettisen tavan rajoilla. Käsitteitä oikean kustannustoiminnan ja palvelumarkkinoinin välillä ei pitäisi hämärtää eikä käyttää hyväksi toiveikkaiden kirjoittajien unelmia kustannussopimuksista.
Sinänsä pidän ymmärrettävänä, että kaupallinen toiminta suunnataan kohti kirjailijoita lukijoiden sijaan silloin, kun kirjojen kustantaminen ei enää kannata (ja mm. arvonlisäveron noston myötä tulee kannattamaan vielä heikommmin). Jotkin yritykset — nimiä tässä mainitsematta — näyttävät keskittyneen lähes kokonaan palveluiden markkinoimiseen kirjailijoille. Voikin kysyä, mistä sitten löytyy lukijoita niille tuhansille kirjoille, jotka yritykset kirjoittajiensa rahoilla vuosittain julkaisevat, jos unohdetaan lukijoiden palveleminen.
Jos omakustannekirjoittajan tavoitteena on oman kirjan saaminen kansien väliin ilman suurempia taloudellisia odotuksia tai lukijakuntaa ystäväpiirin ulkopuolelta, voi jokin palvelumalli ollakin kannattava. Silloin tulee kuitenkin muistaa, että kirjoittaja on asiakas ja asiakas on aina oikeassa.
Lue myös aikaisempi kirjoitus: Bookea ei ole kustantamo