Edellisessä päivityksessä mainittu Rosa Liksom ei tunnetusti ole kirjailijan syntymätodistykseen kirjattu nimi. Tämä liittynee kirjailijan haluun pysytellä ainakin uran alkuvaiheissa pois julkisuudesta. Anni Ylävaara otti etunimensä vallankumoustaistelija Rosa Luxenburgilta. Tarinan mukaan nimen jälkimmäisen osan hän sai Tanskassa asuessaan, kun hänellä oli tapana toistella sanaa ”liksom” (suom. niinku). Sitä en tiedä, onko niinkuttelu skandinaavikielissä liksomning.

Istumalihastuntumalla arvioisin, että pseudonyymien käyttäminen kirjailijoilla on vähentynyt. Pseudonyymit voidaan jakaa ainakin kahtia: kirjailijanimiin, joista tiedetään kuka kirjailija on (usein kirjailijan varsinainen nimi tunnetaan huonommin) ja varsinaisiin salanimiin, joiden tarkoitus on salata kirjailijan todellinen identiteetti syystä tai toisesta.

Julkaisihan jo Alexis Stenvall teoksensa nimellä Aleksis Kivi, jolla hänet paremmin tunnetaan. Samoin Eino Leino oli alunperin nimeltään Leopold Lönnbohm. Juhani Ahon oikea nimi on Johannes Brofeldt. Näiden taustalla oli suomalaismielisyys, vuosisadan vaihteessa ruotsalaisia sukunimiä vaihdettiin suomalaisiin laajemminkin.

Nimensä syystä tai toisesta vaihtaneisiin kuuluvat Santeri Alkio (oik. Aleksander Filander), Johannes Linnankoski (oik. Vihtori Peltonen), Uuno Kailas (oik. Franz Salonen) ja Katri Vala (oik. Karin Wadenström).

P. Mustapää on jäänyt Martti Haavion runoilijanimenä elämään.

Kenties suomalaisen kirjallisuuden erikoisin pseudonyymien käyttäjä oli Maiju Lassila (alk. Algoth Tietäväinen), jonka vaihtoehtoisia nimiä olivat mm. Algoth Untola, Maiju Lassila, Irmari Rantamala, Väinö Stenberg, J. I. Vatanen, Liisan-Antti ja Jussi Porilainen. Spekulaatioita kirjailijan sukupuoli-identiteetistä on herättänyt etenkin vastakkaisen sukupuolen nimen käyttö.

Toisaalta hänen aikalaisensa Arvid Järnefelt julkaisi romaanit Onnelliset (1916) ja Nuoruuteni muistelmia (1919) nimellä Hilja Kahila. Myöhemmistä salanimen käyttäjistä esim. Pirkko Saisio loi kirjailijahahmon Jukka Larsson 1980-luvulla. Näissäkin pelattiin sukupuolierolla.

Yksittäisiä salanimenkäyttäjiä olivat mm. Mika Waltari (mm. Kristian Korppi) Hella Wuolijoki (mm. Juhani Tervapää) ja mutta nämä eivät tarttuneet tekijänsä kirjailijaidentiteetiksi samalla tavalla.

Uudemmista kirjailijoista, jotka tunnetaan kirjailijanimellään tulee mieleen ensimmäisenä Kauko Röyhkä (oik. Jukka-Pekka Välimaa). Tämä liittynee enemmän hänen muusikontaustaansa: olisihan Jukka-Pekka ja Narttu vähemmän päräyttävä nimi rock-yhtyeelle.

Niin ja tietysti Tuomas Vimma (oik. Kusti Miettinen). Hänen esikoisromaaninsa Helsinki 12 (Otava 2004) aikaan muistaakseni ei taidettu tietää, kuka näin röyhkeän ja vimmaisen kirjan on kirjoittanut. Sittemmin Vimma on jatkanut uraansa Vimman nimellä, vaikka hänen henkilöllisyytensä on tiedossa.

Ja toki myös Ilkka Remes (oik. Petri Pykälä) tietysti. Hänen sukunimikaimansa Matti Remes on myös jännityskirjailija ja hänellä on aiheesta hauska kirjoitus Suomen kuvalehdessä.

*

Kansainvälisesti kirjailijanimiä, jotka voivat tulla Trivial Pursuitissa vastaan ovat mm. Voltaire (oik. François-Marie Arouet), Molière (oik. Jean Baptiste Poquelin) Mark Twain (oik. Samuel Langhorne Clemens) tai Louis-Ferdinand Céline (oik. Destouches).

George Orwell (oik. Eric Blair) otti nimensä kuningas Georgelta ja Orwell-joelta. On sattuman kauppaa, että modernia autoritarismia kuvaava adjektiivi olisi voinut olla jokin toinenkin joki.

Pablo Neruda (oik. Ricardo Eliécer Neftalí Reyes Basoalto) lainasi nimensä tsekkiläiseltä kirjailijalta Jan Nerudalta.

Nobelisti Saint-John Perse (oik. Alexis Leger) on Suomessa vähemmän tunnettu, mutta en tiedä johtuuko se suomen kielen kannalta epäonnisesta nimimerkistä.

Monen taustalla vaikuttaa olleen, että heidän vanhempansa eivät hyväksyneet kirjailijan ammattia.

George Eliot (oik. Mary Ann Evans) halusi päästä irti sukupuoleensa liitetyistä stereotypioista.

*

Käytetäänkö salanimiä ja kirjailijanimiä nykyään harvemmin ja mistä se kertoo? Onko kirjailijuudesta tullut niin kunniallista, että ei tarvitse piilotella salanimen takana? Onko kirjan myynti ja maine niin vahvasti sidoksissa tunnetun kirjalijan nimeen, että kirjan julkaiseminen tuntemattomalla nimellä olisi taloudellinen itsemurha`