Luettuani Ylen artikkelin, joka kertoo, että ”[y]hdysvaltalainen mies antoi hyvin vaarallisten myrkkykäärmeiden purra itseään lähes 20 vuoden ajan”, tuli minulle heti mieleen Chuck Palahniukin kirja Rant (alk. 2007, ei suomennettu). Sen päähenkilö Buster ”Rant” Casey antaa käärmeiden, raivotautisten eläinten ja myrkkyhämähäkkien purra itseään paitsi siksi, että pääsisi pilveen, mutta myös siksi että kirjan mukaan mustaleskihämähäkkien myrkkypuremasta saa pitkäkestoisen erektion (en tiedä onko se totta, enkä suosittele kokeilemaan). Ylen jutun mukaan käärmemies Tim Frieden auttaa tutkijoita kehittämään lääkkeitä myrkkypuremiin, koska hänen vereensä on voinut syntyä vasta-aineita puremien tuloksena. Muista motiiveista juttu ei kerro.
Palahniukin romaanissa (juonipaljastus) tosin lopputulos on päinvastainen: Buster Caseystä tulee eläinperäisten tautien supertartuttaja, joka levittää vesikauhun pandemiaksi asti. Tämä johtaa koko yhteiskunnan kattavaan sulkuun, jossa väestö jaetaan kahtia: päivä- ja yöeläjiin, joista jälkimmäiset vetävät lyhyemmän tikun.
Palahniuk on suurelle yleisölle varmasti tuttu kirjastaan Fight Club (1996) tai todennäköisemmin sen elokuvaversiosta (1999), josta tuli oman aikansa kulttileffa. Siinä missä Fight clubissa aggressio purkautuu nyrkkitappeluina baarien kellareissa, tässä romaanissa ajetaan laitonta romurallia, party crashing. Kuten kaikissa Palahniukin romaaneissa, myös tässä seksi, väkivalta ja saasta ovat vahvasti läsnä.
En koronapandemian aikaan kuullut, että tätä kirjaa olisi mitenkään nostettu esiin, vaikka kuulemma Márquezin Rakkautta koleran aikaan, Camus’n Rutto ja jopa Mannin Taikavuori saivat pienen myynti- ja lainauspiikin niihin aikoihin. Koronapassit saivat monet toistelemaan Orwellia, mutta se ei tarkoita, että Orwellia olisi luettu.
One man’s joke is another man’s war cry.
Voi olla, että tätä kirjaa ei ole käännetty suomeksi siksikin, että niin moni kirja suunnataan suoraan äänikirjamarkkinoille ja puhekielisen ja vahvasti fragmentaarisen rakenteensa vuoksi Rant ei sovellu suoraan äänikirjaksi. Englanninkielinen äänikirja kuitenkin löytyy monista äänikirjapalveluista; siinä on käytetty useita eri lukijoita ja se muistuttaa enemmänkin kuunnelmaa. Suomessa, jossa liikkuvat pienemmät rahat, ei välttämättä ole taloudellisia rahkeita palkata yli kymmentä ääninäyttelijää vain yhtä, mahdollisesti huonosti myyvää äänikirjaa varten.