Tuli katsottua tieteiskauhukomedia Companion (2025, ohj. Drew Hancock), kun tuli vastaan suoratoistopalvelussa. Elokuvan ensimmäisen juonenkäänteen spoilaa elokuvan esittely: ”[k]un Iris tajuaa olevansa poikaystävänsä AI-kumppani, hänen on hyväksyttävä itsensä ja käytävä taistelua lopullisesta hallinnasta.”
Ja nyt minä spoilaan sen teille.
Josh (Jack Quaid) on incel, joka on hankkinut itselleen robottityttöystävän Iriksen (Sophie Thatcher), joka tuntuu ja näyttää aidolta ja joka itsekin kuvittelee olevansa Joshiin rakastunut. Pariskunta on kutsuttu pariskuntaviikonloppua viettämään venäläisen Sergein (Rupert Friend) hulppealle mökille ja Josh yhdessä Sergein edustustyttöystävän Katin (Megan Suri) kanssa juonivat Sergein pään menoksi hakkeroimalla Iriksen tappamaan tämän. Siinäpä se. Mukana ovat vielä homopariskunta Eli (Harvey Guillén) ja Patrick (Lukas Gage) ja loppu kuuluu ”teinit menevät syrjäiselle mökille viikonlopuksi ja kaikki paitsi yksi kuolevat lopussa” -genreen.
Elokuvien keinotekoisista ihmisistä on tarkoitus tietenkin kertoa enemmän meistä ihmisistä itsestämme kuin teknologiasta, roboteista ja tekoälystä sinänsä. Iris on ohjelmoitu rakastamaan Joshia eikä elokuvassa sen enempää problematisoida mistä Iriksen tietoisuus on peräisin. Enemmän painoarvoa annetaan vapauden ja orjuuden ja misogynian teemoille. Ovatko Iris ja Kat lopulta molemmat samaa tarkoitusta varten? Jonkinlainen avainkohtaus on se, jossa Iristä tulevat hakemaan robottifirman huoltomiehet, joista toinen toteaa jotain sen suuntaista, että robotit menevät rikki jatkuvasti, koska niitä hankkivat miehet sulkevat ne kellariin ja kiduttavat niitä eikä vakuutus silloin korvaa. Joshkin elokuvan edetessä paljastuu aina vain mulkummaksi ja robotti-Iris aina vain inhimillisemmäksi.
Tyypilliseen tapaan pahiksen roolia täyttävä Josh ei päästä Iristä päiviltä tilaisuuden saatuaan, vaan joka kerta hänen täytyy pitää se loppusaarna tarinan sankarille, jonka seurauksena aukoton tapposuunnitelma menee mönkään. Tyypillisesti tässä on kyse tunnustuksen saamisesta (engl. recognition, saks. Anerkennung) voitetulta osapuolelta. Tunnustuksen saaminen on mahdollista kuitenkin vain, jos toinen osapuoli on tunteva ja tiedostava subjekti. Jossain sisimmässään siis Joshkin tunnustaa Iriksen autonomian.
Companion on ehkä ylipitkä eikä kovin hyvin onnistunut Black Mirror -jakso tai 3 vuotta sitten ilmestyneen M3GAN -elokuvan (ohj. Gerard Johnstone) kevytversio. Genreen ei kauheasti ole tullut uusia oivalluksia sitten Bladerunnerin (ohj. Ridley Scott) replikanttien: keinoihmisetkin ovat ihmisiä, jotka haluavat vapautta ja rakkautta ja sen sellaista.