Anarkismista

En ole missään tapauksessa anarkisti, pikemminkin päin vastoin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö anarkismi asettaisi monia varsin ohittamattomia kysymyksiä yhteiskunnallisesta moraalista. Anarkismin historian ja määrittelyn (josta on paljon väärinkäsityksiä) sijasta menen suoraan siihen keskeisimpään kysymykseen, jonka kautta oikeastaan anarkismi tulee määritellyksi: mikä oikeus yhteiskunnalla on määrätä yksilöä?

Jos mennään ihmisyhteisöjen historian alkuhämäriin, vastaus kysymykseen oli jotain sellaista kuin: ”koska minulla on tämä helvetin iso nuija, siksi minä määrään”. Neoliittinen elämä oli brutaalia ja vahvin hallitsi, eikä varmaankaan vaivautunut keksimään sellaisia sofistikoituneita tekosyitä, joita tänä päivänä kutsutaan yhteiskuntateorioiksi. Maanviljelyn yleistyttyä ja eri ammattien eriydyttyä oli myös hyödyllistä, että osa yhteisön jäsenistä ryhtyi sotureiksi, jotka puolustavat yhteisöä ulkoisilta uhilta. Metsästäjä – keräilijöillähän ei ollut kauheasti mitään omaisuutta, joten ei ollut omistavaa luokkaakaan, mutta maanviljelijäyhteisöjen asetuttua paikoilleen kaupunkimaisiin asutuksiin, syntyi omistusta ja tarve suojella sitä ryösteleviltä ulkopuolisilta. Pahaksi onneksi omistus ei jakautunut tasaisesti, vaan pian oli rikkaita ja köyhiä, kuninkaita ja alamaisia sekä sotilaita, jotka suojelivat jälkimmäisten etuja. Selityksetkin alkoivat kehittyä: systeemi on jumalan asettama järjestelmä ja kuningas on hänen asettamansa edustaja maan päällä. Tämä selitys upposi kansaan pronssikaudelta uuden ajan kynnykselle. Kehittyi valtio, joka on hallitsijan jatke ja luonnollinen järjestys maailmassa.

Valistuksen jälkeen jumala ja valtio luonnollisena järjestyksenä eivät ole enää kestäviä selityksiä. Anarkismi aatteena kiistää, että olisi olemassa mitään metafyysistä periaatetta, jonka mukaan yksilön tulisi olla alamainen millekään keinotekoiselle järjestelmälle, kuten valtiolle (en tässä lähde problematisoimaan ”valtion” käsitettä). Näiden lisäksi 1900-luvulla on kokeiltu myös esimerkiksi ”rodun” ja ”luokan” periaatteita sen selittämiseksi, miksi yksilö on osa suurempaa kokonaisuutta, jolle hän on alisteinen, mutta sittemmin nekin ovat menettäneet todistusarvonsa.

Eräs peruste valtion olemassaololle on järki. On tarkoituksenmukaista järjestäytyä valtioksi ja toimivaksi yhteiskunnaksi, johon kaikki ottavat osaa. Tämä ei ole kuitenkaan mikään eettinen perustelu. Vaikka olisikin ”totta”, että on järkevää totella valtiota, ei se silti tee siitä eettisesti velvoittavaa (Humen giljotiini). Yksilöllä on eettinen oikeus olla väärässä. Esimerkkinä huumeiden laittomuus: on totta, että huumeet ovat haitallisia ja niiden kieltäminen on ”järkevää”, ei se (välttämättä) tarkoita, että yksilöllä ei olisi oikeus itse päättää käyttääkö niitä vai ei.
Anarkismin ydinkysymys asettaa vakavia ongelmia valtion ja vallan legitimiteetille. Vaikka itse edustankin vastakkaista kantaa (”hegelismiä”), tulee kysymys ottaa vakavasti.

*

Anarkismista liikkuu monia väärinkäsityksiä, tahattomia ja tahallisia, mutta etenkin populaarikulttuurissa ne tiivistyvät rikollisen hahmoon. Populaarikulttuurin rikollinen on outlaw, joka ei piittaa laeista, moraalista tai yleisestä mielipiteestä, puhumattakaan muista yksilöistä. Se, että yhteisön normeilla (valtion laeilla) ei ole eettisesti yksilöä sitovaa periaatetta, ei tarkoita että se automaattisesti johtaisi rikollisuuteen, moraalittomuuteen tai eettiseen nihilismiin. Myöskään siitä, etteivät yhteisön normit sido jotain tiettyä yksilöä, ei seuraa sitä, etteikö toisilla yksilöillä olisi oikeus hakea yhteisön suojaa: jos uhkaat minun henkeäni ja terveyttäni, minulla on oikeus puolustautua, vaikka sitten yhteiskunnan turvaan tukeutumalla. Vaikka et tunnusta yhteiskunnan lakeja, niiden rikkominen on oma valintasi, jonka seuraukset saat itse kärsiä (ks. esim. Sivullinen).
Ainoat uskottavat ”lain ulkopuoliset” ovat omavaraisissa yhteisöissä tai erakkona metsissä elävät, jotka eivät ole mitään velkaa yhteiskunnalle, eivätkä siten ole velvoitettuja sen sääntöjäkään noudattamaan, mutta jotka eivät myöskään toiminnallaan rajoita toisten yksilöiden vapautta. Johonkin välimaastoon kuuluvat he, jotka ovat pyrkineet maksimoimaan oman autonomiansa ja kannattavat yhteiskuntaa, joka perustuu vapaaehtoisuudelle ja yksilöiden väliselle yhteistyölle sorron sijasta.

Populaarikulttuurin ulkopuolellakin rikollista elämäntapaa on romantisoitu ”anarkistisena”. Kaikenlaiset moottoripyöräilevät prosenttijengit ovat julistaneet elävänsä ”lain ja yhteiskunnan ulkopuolella” ja ovat löytäneet ihannoijia. Tosiasiassa rikollinen ei elä yhteiskunnan ulkopuolella vaan on nimenomaan riippuvainen siitä kuin loinen isännästään. Yksilöt, jotka eivät itse tuota mitään, ovat täysin sen armoilla, mitä pystyvät yhteiskunnalta kuppaamaan. Hyväksikäytettävien ja ryöstettävien yksilöiden lisäksi on välttämätöntä, että järjestäytynyt yhteiskunta ylläpitää puitteita, joissa rikollista elämäntapaa harjoittavat voivat toimia. Onhan toki niillä Harrikoillakin kivempi ajaa huolletulla moottoritiellä kuin metsäpoluilla. Joskus luin myös tutkimuksen, jonka mukaan ”prosenttijengiläisistä” valtaosa elää toimeentulotuella, mutta en löydä siitä uutista (saa vinkata).

Rikollisessa elämäntavassa on persoonallisuushäiriöstä (narsismi, epäsosiaalinen persoonallisuus, psykopatia) muistuttavia piirteitä: piittaamattomuus muista ja muiden säännöistä, itsekkyys ja heikompien hyväksikäyttö. Poliittisessa mielessä se ei ole anarkismia vaan machiavellismiä. Jossain määrin ironista on myös se, että rikollisjärjestöillä itsellään on tiukat säännöt, joita ylläpidetään julmilla rangaistuksilla ja moniin rikollisiin alakulttuureihin kuuluu hyvin tarkkaan säännelty elämäntapa pukeutumisesta alkaen (”järjestyksen saarekkeet anarkismin meressä”). Rikolliset murhaavat ja pahoinpitelevät, ryöstävät toisten omaisuutta, perivät velkoja väkivaltaisesti, pakottavat ihmisiä prostituutioon. Vapaus on suhteellista: se toteutuu vain rikollisen omassa toiminnassa, jos siinäkään.

Anarkismin peruskysymys kääntyy siis myös toisin päin: mikä oikeus yhteiskunnalla on määrätä yksilöä ja mikä oikeus yksilöllä on hyväksikäyttää yhteiskuntaa? Ei ole mahdollista vedota eettiseen prinsiippiin ja omalta kohdaltaan toteuttaa eettistä nihilismiä. Yksilönä olen vastuussa siitä, että oma toimintani ei sorra muita yksilöitä.

*

Anarkismi liikkeenä on laaja ja epäyhtenäinen. Jotkut ovat teoreettisempia poliittisia utopisteja, jotkut toteuttavat anarkismia henkilökohtaisessa elämässään. Anarkosyndikalistit ja anarkokommunistit teoretisoivat asiat eri tavalla kuin vaikkapa anarkoindividualistit, puhumattakaan libertaareiksi tai klassisiksi liberaaleiksi itseään kutsuvat anarkokapitalistit (asiasta kiinnostuneille suosittelen Peter H. Marshallin teosta Demanding the Impossible: A History of Anarchism, joka on kaikkea muuta kuin lyhyt johdatus aiheeseen).

Peruskysymys on kuitenkin kaikilla anarkisteilla sama, jonka alussa esitin. Anarkismi kyseenalaistaa yhteiskunnallisen vallan legitiimiyden. Aina on ollut sorrettuja ja sortajia, mutta miksi yksilön tulisi tunnustaa sortajan oikeus sortoon? Itse henkilökohtaisesti pidän kansalaisvaltion olemassaoloa välttämättömänä, mutta sen välttämättömyys ei ole sama kuin moraalinen oikeutus.

Kollektiivinen vastuu

Tapahtumat Ukrainassa ovat nostaneet pinnalle monia sellaisia teemoja, joiden luulimme olevan jo historiaa ja muuttaneet käsityksiämme ihmisistä, sodasta ja rauhasta.

Eräs ongelmanasettelu liittyy siihen, kuinka laajalti venäläisiä voi pitää syyllisinä Ukrainan sotaan. On selvää, että ei voi sanoa ”kaikki venäläiset”, mutta kuitenkin on voitava sanoa, että ”Venäjä” on hyökännyt Ukrainaan. Esimerkiksi kaikki minun tuntemani venäläiset vastustavat Ukrainan sotaa, joten olisi typerää syyllistää heitä siitä. Silti on mahdotonta sodasta puhuttaessa joka kerta eritellä ja nimeltä mainita jokainen sotaa kannattava yksilöity henkilö, joten on käytettävä kollektiivisia käsitteitä, kuten ”venäläiset” tai ”Venäjä”.

Useat ovat koettaneet kiertää tämän ongelman puhumalla Putinista. Tästä tulee mieleeni Bertolt Brechtin runo:

nuori Aleksanteri valloitti Intian
yksinkö?
Caesar löi gallialaiset –
kai hänellä ainakin kokki oli mukanaan?
(1935. Lukevan työläisen kysymyksiä. suom. Brita Polttila)

Brecht lienee tarkoittanut runollaan jotain aivan muuta kuin minä, mutta se on silti mielestäni hyvä vertailukohta. Historian suurmiehistä ja diktaattoreista puhutaan ylistävästi tai syyllistävästi, mutta hyvässä tai pahassa he eivät ole koskaan yksin. Samoin Francis Fukuyama sanoo teoksessaan Historian loppu jotain sellaista, että kukaan diktaattori ei yksin voisi sortaa enempää kuin omaa perhettään, tai korkeintaan paria muuta ihmistä, jos sattuu olemaan poikkeuksellisen isokokoinen. Jokaisen hallitsijan valta nojaa tiettyyn legitimiteettiin, jonka vuoksi kansa seuraa häntä. Ei ole olemassa yhtäkään niin synkkää sortojärjestelmää, etteikö se lakkaisi olemasta sillä sekunnilla, kun kansalaiset yksinkertaisesti lakkaavat seuraamasta johtajaansa.

Länsimainen individualismi ja humanismi ovat vierastaneet ajatusta kollektiivisista määrittelyistä ja ihmisten jakamisesta karsinoihin. Tällainen ajattelutapa on esimerkiksi rasismin taustalla: yksilöllisten erojen sijasta ihmiset eroavat toisistaan rotupiirteiden perusteella. Ihmisten jakaminen esimerkiksi sukupuolen perusteella on typistävää ja tasapäistävää. Kaikkia tulisi kunnioittaa ja ymmärtää yksilöinä ja oman elämänsä subjekteina.

Moraalisesta kannalta tällainen ajattelu on ymmärrettävää, kannatettavaa ja joissain tapauksissa jopa välttämätöntä yksilön- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Se ajautuu kuitenkin ongelmiin, kun pitäisi puhua laajemmista kokonaisuuksista. Elämme globaalissa maailmassa, jonka globaaleihin ongelmiin pitää puuttua (homo sapiensin aivoilla, jotka ovat kehittyneet ratkomaan parin kymmenen yksilön ihmisyhteisön ongelmia), eikä silloin ole mahdollista kutsua jokaista nimeltä. Ekokatastrofiin ja ilmaston lämpenemiseen on syypää ihmiskunta, ihminen lajina ja jokainen meistä. Maailmanlaajuiset konfliktit koskettavat meitä kaikkia ja meillä kaikilla on vastuu rauhasta.

Mutta ei ole helppoa puhua ihmisistä ryhminä. Kun puhutaan kansakunnista, tulee aina joku muistuttamaan, että ne ovat ”kuviteltuja yhteisöjä”, eivät siksi ”todellisia” (Benedict Andersonin saman nimistä kirjaa lainaten, vaikka Anderson ei varsinaisesti missään väitäkään, etteivät tällaiset yhteisöt olisi ”todellisia” ). On olemassa ihmisiä, jotka saavat raivonpuuskan kuullessaan sukupuolten välisistä eroista, vaikka niistä on olemassa mitattavaa dataa. Siis sukupuolten keskimäärin, ei minkään tiettyjen yksilöiden. Humanistit, jotka tutkivat historiaa, kulttuuria ja ihmisyhteisöjä, ovat vähiten halukkaita puhumaan ihmisistä ryhminä. Kulttuurista ja taustasta riippumatta kaiken takana on jaettu ihmisyys, jota ei voi pakottaa mihinkään muottiin. Jokainen on atomisoitunut, itseohjautuva yksilö, jolloin itseasiassa esimerkiksi mitään kulttuureita ei ole olemassa.

Esimerkkinä dilemmasta islamin käsitys naisesta. Pitäisikö se palauttaa yksilöiden vai yhteisöjen tasolle? Toisaalta olemme haluttomia tuomitsemaan islamia sinänsä ja kaikkia niitä noin miljardia muslimia ympärileikkauksista, burkha-pakosta ja sharia-laista, joka asettaa naiset eriarvoiseen asemaan. Toisaalta olemme haluttomia nimeämään ketään tiettyjä yksilöitäkään. (Helpoimmat ratkaisut ovat kulttuurinen relativismi, jossa kyseessä on vain näkökulmaeroista tai sitten apologismi tai suoranainen asian kääntäminen ympäri, jossa islam on itse asiassa naisten oikeuksien suhteen parempi kuin maallistunut länsimäinen liberalismi). Oletamme, että pohjimmiltaan kaikki ihmiset ovat samanlaisia ja että länsimainen käsitys naisten oikeuksista on luonnollinen totuus, jonka kaikki maailmassa omaksuvat, jos vain karistavat pois kulttuurin pintakerroksen, kun heille asiat selvitetään viimeistään heidän laskeutuessaan Arlandan lentokentälle.

Venäjän, Putinin ja Ukrainan sodan suhteen ajattelemme, että kyse on vain propagandasta, jolla Putin pitää koko maata lumouksessaan kuin taikuri Woland ikään. Koska Putin on diktaattori ja demokratian vihollinen, meidän on mahdotonta hyväksyä ajatusta siitä, että hänellä olisi aitoa kannatusta kansan ja äänestäjien keskuudessa. Kaikki maailman ihmiset ovat liberaaleja parlamentaristeja, jotka eivät vain ole vielä tajunneet sitä. Kukaan ei oikeasti halua sotaa.

Mutta ehkä Putinilla on sittenkin kannatusta. Vaikka vaalit olisivatkin olleet vilpilliset, niiden varastamiseen olisi vaadittu tuhansien uskollisten apureiden joukko; ei Putin itse olisi kiertänyt ympäri laajaa Venäjänmaata livauttelemassa väärennettyjä lipukkeita äänestyslaatikoihin. Maailmalla on edelleen demokratioiden lisäksi tyrannioita ja tyrannioilla on pitkä historiansa, jopa pidempi kuin liberaalilla demokratialla, joka nykymuodossaan on valistuksen perillinen. Sotia syttyy ja ihmiset lähtevät molemmille puolille vapaaehtoisena, joten jonkun täytyy niitäkin haluta. Ehkä ei ole liioittelua sanoa, että venäläiset itse ovat vastuussa siitä, mitä Venäjällä tapahtuu.

Humanistina on vaikea uskoa ihmisen pahuuteen tai kollektiiviseen vastuuseen. Tarpeeksi idealistinen humanisti pitäisi sotaa (ja muita kauheuksia) oikeastaan mahdottomina. Sellainen rationaalinen yksilö, jollaisena humanisti ihmistä pitää, ei voi sellaista haluta ja kauhistumme itsessämme sitä, että puheillamme ”demonisoimme” vastapuolta. Ehkä juuri siksi Ukrainan sota tuli meille yllätyksenä. Jollei postsovietistisen demokratiakehityksen niin ainakin kapitalistinen hedonismin oli pitänyt tehdä sodista mahdottomia.

Juuri siksi tällaisista asioista on vaikea saada otetta. Seuraavat lauseet ovat loogisia ja vastaavat tosiasioita maailmassa: ”Venäjä on hyökännyt Ukrainaan” ja ”kaikki venäläiset eivät kannata sotaa”. Silti ne ovat keskenään ristiriidassa.

Miehiin kohdistuvasta väkivallasta

Deppin ja Heardin mediaspektaakkeliksi yltynyttä oikeudenkäyntiä seuratessa tuli mieleen eräs sattumus nuoruudesta kotipaikkakunnalta jostain 90-luvun lopulta. Koska joku vanha laukaalainen saattaa heidät tunnistaa, jätän yksityiskohdat kertomatta, mutta kutsutaan heitä vaikka Arskaksi ja Irmeliksi. Arska oli rakennusyrittäjä ja Irmeli työskenteli arvostetussa akateemisessa ammatissa, joka jääköön tarkentamatta. Kyseessä ei ollut siis mitenkään yhteiskunnasta syrjäytynyt, vaan aika tavallinen suomalainen keskiluokkainen pariskunta, jolla oli kaksi aikuista lasta. Arska oli tuurijuoppo, joka katosi retkilleen viikko kerrallaan ja joi koskenkorvaa tavalla, jolla normaali ihminen juo keskiolutta. He asuivat suurehkossa omakotitalossa alle kilometrin päässä ja olin joskus käynyt siellä auttelemassa heitä tietokoneen asentamisessa.

Eräänä kesäaamuna viiden paikkeilla ovikello soi. Oven takana oli Arska silmä mustana. Irmeli oli häntä mukiloinut ja heittänyt pihalle, kun tämä oli palannut aamuyöstä juopporeissultaan. Iso mies seisoi siinä itkevänä pihamaalla ja pääsi päästä nukkumaan sohvalle. ”Minä sanoin, että Irmeli rakas, älä lyö. Ja tämän se teki minulle!” En voinut olla nauramatta. Arska oli minua melkein päätä pidempi, vähintään 120-kiloinen kettinkiä syövä raksaäijä (itsekin olin jo teininä 184 senttiä pitkä). Irmeli oli tavallinen, keskikokoinen suomalaisnainen, jonka oli varmasti täytynyt nousta varpailleen yltääkseen lyömään.

Kuitenkin nyt lähes 25 vuotta myöhemmin sitä joutuu miettimään, että mikä siinä oikeastaan naurattaa, kun ”mies ottaa naiselta pataan”. Pidämme lähtökohtaisesti parisuhdeväkivaltaa jonain, jota mies tekee naiselle. Itsekin tunnustan ajattelevani, että ehkä toisin päin asia ei ole ainakaan ”yhtä paha”. Henkisen väkivallan käsitettä käytetään silloin, kun halutaan korostaa että miehet eivät pelkästään hakkaa naisiaan, vaan pahoinpitelevät muillakin tavoin. Tilanteen ollessa toisin päin, sitä kutsutaan ”nalkutukseksi”, joka on toki ärsyttävää, mutta jotainhan se mies kuitenkin on tehnyt, jos vaimo ”nalkuttaa”. Ja jos sana ei tepsi, niin otetaan nyrkit käyttöön. Koska nainen on luonnostaan miestä fyysisesti heikompi, ei se sinänsä ole yhtä paha asia. Tai vaikkapa kaulin, kuten eräs komediahahmo.

Mutta mitä fyysisesti vahvemman miehen sitten olisi pitänyt tehdä? Lyödä takaisin? Arskalla oli kourat, jotka olivat normaalin ihmisen pään kokoiset. Jos hän olisi samalla tavalla huitaissut vaimoaan, olisi tämä lentänyt puolitoista metriä ja kuollut jo ennen kuin olisi osunut maahan.

Arska oli tietysti juoppo ja ymmärrän, että Irmeliä turhautti mies, joka katoaa viikoksi ja kömpii kotiin aamuyöstä. Isokokoisen äijän musta silmä ei tunnu asialta, joka jäisi vaivaamaan sen jälkeen, kun verenpurkauma olisi parantunut ja turvotus laskenut. Arska ei varmaankaan joutunut pitkällä tähtäimellä pelkäämään kotonaan turvallisuutensa puolesta. Aika pian Irmelin leppymisen jälkeen hän palasi kotiinsa.

Tämän tyyppinen väkivalta ei näy tilastoissa. Onko se edes väkivaltaa, jos miestään vähän muksii? Jos Arska olisi mennyt poliisiasemalle, hänet olisi laitettu kyselemättä juoppoputkaan. Korkeintaan se oli komediaa.

Nyt Deppin ja Heardin oikeudenkäyntiä on seurattu kuin draamaa. Hyvis ja pahis tuntuvat suuren yleisön ja median narratiivissa olevan selvillä ja nyt kun päätökset on julkistettu, Depp näyttäisi tulleen jutussa voittajana. Kriitikot ovat — aiheellisestikin — kysyneet nostaako tämä naisten kynnystä ilmoittaa kokemastaan parisuhdeväkivallasta, jos on vaarana, että joutuu maksamaan miljoonakorvauksia oikeudenkäynnin tuloksena. Voi tietysti kysyä, onko miehillä ollut koskaan tuon kynnyksen yli asiaa; miesten kokema parisuhdeväkivalta on aina jätetty huomiotta tai sille on naurettu.

Turkissa on kesällä kuuma

Helsingin Sanomat otsikoi: Erdoğan vaatii, että Turkista käytetään kansain­välisissä yhteyksissä vastedes nimeä ”Türkiye” eikä ”Turkey”. Ongelmana on muunmuassa se, että englanninkielinen nimi voi sekoittua kalkkunaa tarkoittavaan sanaan.

Okei, nää on näitä. Maiden nimistä yleisin kiistakapula lienee Viro/Eesti, josta moni kuvittelee mm. että virolainen olisi jotenkin halventava nimitys tai joku tietäjä tietää, että neuvostoaikaan ”Eesti” olisi ollut kielletty nimitys. Asiahan on nyt niin, että suomeksi Viro on Viro ja viroksi Eesti. Eihän kukaan sano olleensa ”lomalla Sverigessä ristelyllä”. Deutschland on Saksa ja Rossija on Venäjä (tosin ”ryssä” on nykykielessä halventava nimitys). Viro tulee Suomea lähinnä olevan maakunnan Virumaan nimestä, kuten latviaksi Viro on Igaunija heitä lähimmän (historiallisen) maakunnan mukaan. Samalla tavalla nykyisen Suomen asukkaat kutsuvat itseään suomalaisiksi yhden keskiaikaisen maakunnan mukaan.

Turkin vaatimus on jo astetta hölmömpi. En edes jaksa ottaa sanakirjan kanssa selvää, millaisia kirjoitusmuotoja muista maista turkin kielessä on. Suomea tuskin Erdoğan kutsuu ”Suomeksi”.

Mitä tulee ”turkey” -nimiseen tyhmään kanalintuun, on lintu saanut nimensä maan mukaan ei toisin päin, koska jostain syystä amerikkalaiset luulivat linnun olevan peräisin Turkista (se on peräisin Amerikan mantereelta). Samalla tavalla suomeksi se on kalkkuna, eli ”kalkutan kukko” tms, koska Kalkutta on jossain samalla suunnalla. Nimitys on tietysti yhtä typerä kuin miksi Amerikan alkuperäisasukkaita kutsutaan ”intiaaneiksi”, mutta onneksi lintu itse ei tiedä miksi sitä kutsutaan. Odotan, että piakkoin Hampurin kaupungin asukkaat, ”hamburger”, haastavat Mäkkärin oikeuteen, tai jotain.

Turkin suomenkielinen nimi taasen on antanut aihetta huumoriin alkaen asukkaiden karvaisuudesta ilmaston lämpötiloihin. Aina aika ajoin nykyisen kotikaupunkini Turun nimen etymologiasta tiedustellaan, onko Turku : Türkiye -sanoilla jokin yhteys. Ei ole. Kuten kaikki tietävät, Turku tulee kauppapaikkaa tarkoittavasta sanasta (ruots. torg, vir. turg), joka alunperin on muinaisslaavia tai jotain, mutta koska muinaisslaavin taitoni ovat ruosteessa, en nyt muista mikä se alkuperäinen sana on. Joku amatöörietymologi voi olla kuullut siitäkin, että turkki ja suomi voisivat olla kaukaisia sukukieliä. Menemättä sen syvemmälle uralilais – altailaiseen -hypoteesiin, on hyvä muistuttaa että oletettu sukulaisuus ajoittuisi jonnekin 8000 vuoden taakse, jolloin Turkua eikä Turkkia ollut olemassakaan, puhumattakaan Ankarasta, joka tunnetusti on hyvin…. ankara paikka.

Selkeydestä ja epäselkeydestä

Erkka Mykkänen kirjoittaa Kritiikin uutisissa hyvin otsikolla Suorasanaisuuden koulukunnan terveiset (2.5.2022). Näitä aina välillä pohditaan ja itsekin olen pyrkinyt omassa kirjoittamisessani selkeyteen ja aina inhonnut sellaista akateemista puppua, joka ihan aidosti ei tarkoita mitään. Tämä tietysti kaikki johtuu omasta katkeruudestani sitä kohtaan, että oma akateeminen urani katkesi ennen kuin alkoikaan, eikä minulla edes tämän blogin lisäksi ole muita alustoja, joilla selkeydelläni juhlia.

On kuitenkin syitä kirjoittaa joskus monimutkaisesti. Numeroin syyt, selkeyden vuoksi.

1. Tyyliseikat. Joskus koukeroisempi kieli vain kuulostaa kivemmalta ja sanoja ja ilmaisuja tulee valittua sen mukaan, miltä ne kuulostavat. Tällöin myös lukijalta vaaditaan enemmän, joten tekstin olisi hyvä olla lukijan vaivan arvoinen. Samoin sellaiset tehokeinot kuten ironia, liioittelu, kielikuvien käyttö tai kirjallisten viittausten käyttö tuovat tekstiin eri tasoja ja sitä kautta myös ”hämäryyttä”. Selkouutiset ovat tarpeellinen asia olla olemassa, mutta onneksi kaikki kirjoittaminen ei ole samaa tyyliä.

2. Aihe itsessään on vaikea. Joistain asioista yksinkertaisesti ei voi puhua ”selvällä suomen kielellä”. Se, mikä meille on ”kaula”, koostuu lääkärin näkökulmasta useista eri osista, joilla on omat latinankieliset nimensä ja luulen, että kyhmyjäkin on niiden koostumuksen ja syntytavan perusteella useampia kuin yhtä sorttia. (Anekdoottina todettakoon, että itselläni oli hampaan poiston jälkeen vuoden verran kaulassa ja kurkussa outo tunne: kurkun alue on sellainen, että sen kompleksisuutta ei tule ajatelleeksi, ennen kuin joutuu tietoisesti keskittymään joka kerta kun nielaisee.) Tietenkin selkeyteen tulisi pyrkiä, mutta joskus vaaditaan asiaan perehtyneisyyttä, koska joka lauseen kohdalla ei voi lähteä selittämään asioita ab ovo.

3. Oletettu yleisö. Mykkäsen lääkäriesimerkissä yleisö on tietenkin maallikko Mykkänen itse, jolloin lääkärin pitäisi käyttää selkokieltä ja ainakin jossain määrin epäonnistuu siinä. Edellä mainittua erityissanastoa pitäisi käyttää vain toisten spesialistien kesken. Tosin, aina mukaan mahtuu niitä, jotka loukkaantuvat, kun ”lääkäri kohtele heitä kuin idioottia”. Nykyään elämä on vaikeaa, kun mitään ei saisi olettaa, mutta kaikki pitäisi ennalta tietää.

Toinen esimerkki on Maaria Ylikankaan Hesari-arvio Miki Liukkosen romaanista Elämä: esipuhe, jota on pohdittu myös tässä blogissa. Oma veikkaukseni on, että Ylikangas oletti kirjoittavansa kokeellista proosaa lukevalle yleisölle, joka lukee huvikseen yli tuhatsivuisia koukeroisia romaaneja eikä siksi säikähdä monimutkaista lausetta lehtikritiikissäkään. Itse en ole Liukkosen kirjoja lukenut, mutta olen kuvitellut, että niitä ei ole ensisijaisesti suunnattu päätalolaista klapiproosaa fanittavalle yleisölle, joka odottaa kirjailijan ”sanovan asiat niin kuin ne on”. Voin tietysti olla väärässä.

Noin muuten olen kyllä Mykkäsen kanssa samaa mieltä. Varsinkin humanistit, joiden muuten pitäisi olla kielenkäytön ammattilaisia, kirjoittavat löysää tekstiä, jossa käytetään tiettyjä ilmaisuja vain siksi, että niitä on totuttu käyttämään ilman, että edes pysähdytään miettimään mitä ne tarkoittavat. Eivätkä ne enää edes välttämättä tarkoita mitään. Käytetty esimerkki ”tyyli nojaa vahvasti” kuulostaa juuri siltä, jollaisia jokainen humanistiproosaa lukenut on joskus lukenut.

Melkein tekee mieli koostaa lista humanistisista höttöfraaseista. Enkä tarkoita tällä mitään erityistä terminologiaa, vaan ilmaisuja, jotka eivät aidosti tarkoita mitään. Yksi inhokeistani on ”heijastella”. Kun esimerkiksi kulttuurintutkimuksessa ei oikein voi sanoa, että ”x on y” tai ”x tarkoittaa y:tä”, ne ”heijastelevat” toisiaan tai ”heijastelevat käsityksiämme”. Näin pysytään asiasta sopivalla abstraktilla etäisyydellä varsinkin, kun käytetään heijastaa-verbin frekventatiivijohdosta (pahoittelen sivistyssanaa) joka tekee siitä entistä epämääräisemmän. Samassa epämääräisyyden hengessä käytetään ilmaisua ”rakennetaan merkityksiä”.

Turku piilottaa Leninin patsaan

Kotikaupunkini Turku on kokoomuslaisen kaupunginjohtajansa Minna Arven johdolla päättänyt poistaa keskustasta Leninin patsaan, jonka Leningradin ystävyyskaupunki lahjoitti vuonna 1977. Aikoinaan, kun mm. Viron asia oli minulle tärkeä ja olin asunut ja matkustellut keskisessä Itä-Euroopassa, olin kova antikommunisti ja ihmettelin, kuinka diktaattorin ja terroristin patsasta voidaan suvaita Turun keskustassa, mutta nyt kun patsasta ollaan oikeasti siirtämässä, päätös tuntuu hätiköidyltä. Siirtoa perustellaan nykyisellä maailmanpoliittisella tilanteella, eli Ukrainan sodalla, siitä huolimatta että Lenin ei itse asiassa liity Ukrainan nykyiseen sotaan mitenkään.

Jopa amerikkalainen kristillis-republikaani pomoni on sitä mieltä, että siinä menetetään  an interesting discussion starter, ja niinhän se on, että kyseinen patsas on enemmänkin historiallinen kuriositeetti, kuin vakavasti otettava monumentti. Pikemminkin kyseessä on muistomerkki suomalaisten urpoudelle, kuin leninismin aatteen majakka. Vappunakin taidemuseon rinne on täynnä porukkaa muista syistä, joten sinne ei mahdu pitämään vappupuhetta Lenin-sedän irtopäälle. Välillä kourallinen SKP:n nuorisojaoston intoilijoita käy siellä muistelemassa, samalla tavalla kuin jotkut nuorena intoutuvat marksismi-leninismiin tai pilvenpolttoon ennen kuin saavat kivan työpaikan isänsä firmassa.

Silti kaupungin kokoomuslaisia ei tunnu häiritsevän toinen Turun keskustassa sijaitseva monumentti, Tapaaminen Turussa 1812, joka kuvaa Venäjän keisari Aleksanteri I:n ja Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhanan päätöstä luovuttaa Suomi Venäjälle. Jostain syystä on helppoa ymmärtää 50 vuotta sitten pystytetty patsas osana sen aikaista suomettumista, mutta ei nähdä 10 vuotta sitten Venäjän nykyhallinnon lahjoittamassa patsaassa mitään linkkiä Putinin Venäjään.

Näyttäisi siltä, että ongelma ei ole yhteys Venäjään, vaan halu näpäyttää vasemmistolaisia vanhalla ”Neuvostoliitto-argumentilla”. Kokoomuksen lähtökohdat alun perin olivat ns. vanhasuomalaisissa, jotka harjoittivat autonomian aikaan myöntyväisyyspolitiikkaa, eikä sen ajan porvarillisille puolueille tsaristinen Venäjä ollut mikään ongelma, vaan Neuvosto-Venäjä oli. Samoin tuntuu siltä, että putinistinen Venäjä ei sekään ole kokoomuslaisille ongelma. Tosin 1970-luvulla Kokoomuskaan ei ollut suomettumisesta vapaa, mutta siitä pitäisi tehdä ihan oma bloggauksensa.

Kyseessä on siis ”kokoomuslainen wokeismi”. Maailmallahan on poistettu tai vaadittu poistettavaksi muun muassa löytöretkeilijöiden patsaita, koska ne edustavat länsimaista imperialismia. Kokoomuslainen itse ei tietenkään näe omaa ”cancelointia” ideologisena, vaan järkiratkaisuna vähän kuin köyhiltä leikkaamisen.

Patsaita tietysti maailmassa ja Suomessa ja Suomen Turussakin riittää kaadettavaksi. Millainen henkilö esim. Turussa kunnioitettu Per Brahe nykykatsannossa olisi, jos häneen soveltaisi tämän päivän kriteerejä? Olihan kyseessä kuitenkin Ruotsin valtaa edustanut sotilasdiktaattori Suomessa. Neuvostoliitto oli tunnetusti kamala paikka, mutta ei tavallisella kansalla kovin hyvin tsaarin Venäjälläkään mennyt. Tsaareille kyllä riittää patsaita, vaikka heidän hallitsemassaan maassa tavallinen kansa oli kirjaimellisesti maanomistajien omistamia orjia.

Tosiasiassa historian henkilöihin ei voi soveltaa tämän päivän kriteereitä eikä historiaa muuteta patsaita piilottamalla. Ehkä patsaiden viereen voisi pystyttää pienen kyltin, jossa parilla sadalla sanalla kerrotaan kyseisen henkilön historia. Silloin niistä voisi aidosti oppiakin jotain.

Hermanin kirveelle töitä (Kritiikin uutiset)

Herman Raivio kirjoittaa samasta aiheeesta kuin minäkin, mutta laajemmin ja taustoittavammin: Kirveellä on töitä: negatiivisesta kritiikistä.

Tähän alle voin myös linkittää erään suosikkikriitikeistäni, jossa Putte Wilhelmson arvioi vuoden 2018 nobelistin Olga Tokarczukin romaanin Alku ja muut ajat sen ilmestyttyä suomeksi vuonna 2007. Putte on tunnetusti tunnettu tylyttäjänä, joka voi sanoa pahastikin, mutta olisiko hän tuoreeltaan arvioinut vuonna 2018 Nobel-voittajan teoksen samalla tavalla? Tai olisiko hän edes käyttänyt sen arvioimiseen enemmän aikaa ja vaivaa, eräs tarkkanäköinen nimittän huomasi, että arvostelun lause:
”Ilman mitään tutkimuksellista näyttöä otaksunkin, että Tokarczukin innokkaimmat lukijat seuraavat muita ihmisiä useammin horoskooppeja, uskovat homeopatiaan, omistavat vähintään kaksi Feng Chui -opasta ja ovat käyneet kerran enkeliterapiassa.” muistuttaa kovasti teilausta Peter Höegin kirjasta Hiljainen tyttö (Parnasso 4/2007): ”Ilman mitään näyttöä otaksunkin, että Höegin uuden romaanin varauksettomimmat ihailijat seuraavat muita ihmisiä useammin horoskooppeja, omistavat vähintään kaksi fengshui-opasta ja uskovat homeopatiaan.”

Ihmisten seksuaalisuudesta

Vielä vuonna 2022 joillekin tuntuu vaikealta ajatus siitä, että on olemassa esimerkiksi homoutta. Tähän ei ole olemassa kuin yksi vastaus: jotkut tykkäävät homoilla, jotkut eivät. Ne, jotka eivät halua homoilla, heidän ei tarvitse. Niille, jotka haluavat, annettakoon siihen rauha. Kaikki muu keskustelu asiasta on turhaa puoleen ja toiseen. Olisiko meidän aika ihmiskuntana jo päästä tämän ongelman yli?

Homoilun sallimisella ei ole minkäänlaisia vaikutuksia meidän muiden elämään. Normihetero voi elää koko elämänsä joutumatta todistamaan homoilua. Eiväthän suomalaiset edes suutele julkisesti, homot tai heterot. Toki eri medioissa esiintyy nykyään yhä enemmän homoja, mutta tarvittaessa siltä välttyy sulkemalla television. Tarjontaa on nykyisin niin paljon, että halutessaan homot pystyy mediassakin välttämään. Jos tuntuu siltä, että joka paikasta tunkee homoja esiin, voi syyttää vain itseään.

Onneksi homous alkaa olla jo yleisesti hyväksyttyä. Somea selatessa sitä joutuu kuitenkin kysymään, onko vanhuus uusi homous? Tältä ainakin tuntuu, kun lukee mm. Sanna Ukkolan kolumnia Karita Mattilasta (olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin). Ukkolalle tuntuu olevan ongelma, että oopperalaulaja Mattila on puhunut seksistä tweeteissään ja laittanut someen itsestään kuvia. Tätähän tekevät nykyään aivan kaikki, joten ilmeisesti Ukkolalle ongelma on Mattilan ikä. Asensin vastikään Instagram-sovelluksen puhelimeeni ja välittömästi se tarjosi minulle syötteitä, joissa nuoret (tavalliset?) naiset esittelevät itseään. Miksi Ukkolan mielestä kukaan heistä ei ”tahraa” imagoaan (tai voihan olla, että hänen mielestään tahraavat).

Muodollisesti Ukkola vetää esiin miesaktivismikortin: jos mies, niin sitä ja tätä ja kyllä paheksuttaisiin. Tokihan jonkun Kauko Röyhkän seksipuheita ja Ilkka ”Danny” Lipsasen ja jopa Sauli Niinistön ja nuoria puolisoita on paheksuttu. Mutta olisiko ratkaisu sitten kuitenkin vähemmän paheksuntaa eikä enemmän paheksuntaa?

Ikäsyrjintä on kenties syrjinnän muodoista typerin. Toki, seksismi, rasismi, homofobia jne ovat yhtä lailla moraalisesti väärin, mutta ainakin niissä on se logiikka, että siinä syrjitään jotain muita ihmisiä. Ikäsyrjinnän kanssa taas on se ikävä (sic!) juttu, että me kaikki vanhenemme. Meistä jokainen on ollut joskus nuori ja typerä (varsinkin minä) ja jonain päivänä jokainen meistä on vanha ja puutteenalainen. Kaikki ”nykynuoret önnönnöö”-puheet ovat yhtä typeriä kuin ”vanhat on kalkkiksii”-jututkin.

Sama neuvo pätee tässäkin: jos yli 60-vuotiaiden seksi ällöttää, lakkaa ajattelemasta yli 60-vuotiaiden seksiä. Ja mikä vielä parempi neuvo: lakkaa seuraamasta sitä somesta ja kirjoittamasta siitä kolumneja.

Bookea ei ole kustantamo, eikä etenkään ”pohjoismaiden suurin”

Bookea-niminen firma mainostaa minulle Facebookissa olevansa ”Pohjoismaiden suurin kirjakustantamo”. Tässä on kaksi ongelmaa: ensinnäkin ks. firma tuskin on ”pohjoismaiden suurin”, todennäköisesti joku Bonnier on suurin (samaa konsernia kuin WSOY), eikä Bookean kirjoista kukaan ole kuullut koskaan missään. Toinen ongelma on siinä, että Bookea ei edes ole kustantamo.

On kohtalaisen ongelmallista, että ”kustantamo”- nimitystä käyttävät sellaisetkin firmat, joilla ei ole kustantamisen kanssa mitään tekemistä. Suomen kielen sana ”kustantaa” tarkoittaa maksamista tai rahoittamista. Bookean toimintakonsepti perustuu siihen, että se painattaa kirjoja ja lasku jää kirjailijalle, ts. ”artisti maksaa”.

Edellä mainitussa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta se hämärtää oikean kustantamisen ja painattamisen rajaa. Ifolor on ihan näppärä palvelu, mutta ei se silti ole minun valokuvanäyttelyni kuraattori. Jos joku ravintola mainostaisi, että ”kustannamme illallisesi”, olisi se selkeästi harhaanjohtavaa markkinointia (”no me nyt olemme tällainen omakustanneravintola”).

Aina kun näitä asioita nostaa esiin, ainoat kommentit ovat luokkaa ”miksi vihaat omakustanteita?” ja ”eivätpä omatkaan kirjalliset saavutuksesi kaksisia ole”. Ei minulla ole mitään omakustanteita vastaan, ja suurella todennäköisyydellä tulen julkaisemaan omalla kustannuksellani vielä jotain ja silloin käytän jotain tämän kaltaista tarvepainatuspalvelua. Mutta ei se silti tee vielä Bookeasta kustantamoa ja minusta tällainen harhaanjohtaminen on ongelmallista.

Bookea mainostaa sivuillaan ”sen lisäksi, että voit kutsua itseäsi kirjailijaksi, voit myös tienata kirjallasi rahaa!” Minun mielestäni kuka tahansa voi kutsua itseään kirjailijaksi, ei se ole minulta pois. Itse en ole kutsunut itseäni kirjailijaksi kuin korkeintaan ironisesti. Nykyisessä Idols-henkisessä kulttuurissa kirjailijuus on tietysti yksi tapa tulla julkkikseksi, tai ainakin voi elätellä toiveita sydänverellä kirjoitettu omakustannekirja ”löydetään”, koska ”eihän sitä koskaan tiedä” ja ”ehkä unelmista tulee totta”.

Mitä rahaan tulee, ei Bookea varsinaisesti valehtele, jos painotetaan ilmaisua ”voit tienata”. Siinä vaiheessa kun kirjailija on maksanut omista kirjoistaan Bookealle esim. 100:sta kappaleesta á 20€, tai mitä ikinä ne maksavatkin, on kirjailija itse vastuussa oman kirjansa myynnistä, lähinnä tuttavilleen. Onkin varsin kovan työn takana saada tuosta edes omansa pois, kirja kun ei ole kovin hyvä myyntiartikkeli. Vai kuinka suurella summalla itse ole ostanut vaikkapa kuluneena vuonna (omakustantajien) kirjoja? Sen jälkeen kun olet tuttaviltasi kerännyt sen 2 tonnia, voit alkaa ”tienata”, vähän kuin verkostomarkkinoinnissa. Bookea luonnollisesti tilittää myymistään kirjoista sovitut prosentit, mutta olisi mielenkiintoista tietää tilastoja. Kuinka monta kappaletta ”pohjoismaiden suurin kustantaja” keskimäärin kutakin nimikettä myy? Varsinkin, kun en ole kirjaharrastajana niitä edes nähnyt missään myynnissä.

On siis selvää, että asiakas ei ole lukija, vaan kirjailija, jolta Bookean liiketoimintamallissa raha kerätään. Onko siinä siis mitään väärää? Ei, jos kokee saavansa rahalleen vastinetta. Mutta sen kutsuminen kustantamiseksi on harhaanjohtavaa.

Salaliittoteoriatutkimuksen satoa

Eilen kirjoitin salaliittoteorioiden uusista poliittisista spektreistä. Turun yliopiston FINSCI-hankkeen tekemän salaliittoteoriatutkimuksen valossa moni asia vaatii kuitenkin vielä pohdintaa.

Kyselyssä selvitettiin suhtautumista 63 erilaiseen salaliittoteoriaväitteeseen. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, ovatko he kuulleet väitteen aiemmin (kyllä/ei) sekä kuinka samaa mieltä he väitteen kanssa ovat. Syyskuussa 2021 postiettuun kyselyyn vastasi yhteensä 1 132 henkilöä. Vaikka kyselyssä käytettiin perinteistä seitsenportaista asteikkoa, tuloksissa ne yhtenäistetiin, jolloin väitteet saivat kenties ylimääräistä painoarvoa.

Salaliittoilijat itse ovat ainakin Facebookissa luonnollisesti raivostuneet uutisoinnista, kenties lukematta otsikkoa pidemmälle. Heidän mukaansa tässä taas valtamedia valehtelee. Siitä taas en ole varma, minkä suhteen valtamedia valehtelee uutisoidessaan, että ihmiset uskovat näihin asioihin. Onko siis totuus valheen takana heidän mukaansa, että ihmiset eivät usko?

Seuraavassa käyn muutamia väitteitä läpi. Ensimmäinen numero on järjestysnumero väitteiden suositummuudessa ja toinen numero on prosenttiosuus, joka vastaajista sanoo uskovansa väitteeseen ”ainakin vähän”.

1. 38,4% Lee Harvey Oswald ei toiminut yksin John F. Kennedyn salamurhassa.

Tämän täytyy olla jokin sukupolvikysymys. Itselleni melkein 20 vuotta ennen syntymääni tapahtunut salamurha ei merkitse oikeastaan mitään. Toisaalta, se on ehtinyt amerikkalaisen populaarikulttuurin myötä niin laajalle, että varmasti kaikki ovat siitä joskus kuulleet. Toisaalta myös sen merkityksettömyys tarkoittaa, että sitä ei toisaalta tee mieli kiistääkään. Ei tunnu mitenkään mahdottomalta uskoa väitettä, että Oswald ei olisi toiminut yksin. En kerta kaikkiaan tiedä eikä oikeastaan kiinnostakaan.

3. 29,8% Tietokoneyritykset julkaisevat tarkoituksellisesti ohjelmia, joissa on virheitä, jotta voivat myydä niihin päivityksiä.

Harvoin juuri tietokoneohjelmien päivityksistä tulee maksettua ja kotona käytän ilmaista Open Officea. Windows tietenkin tulee joka uuden koneen kohdalla päivitettyä (kasista kymppiin se taisi päivittää itse itsensä ilman lupaa), mutta onhan se selvää, että Windows XP ei tue nykyisiä laitteita.

Microsoft Officen kohdalla on outoa, että tekstinkäsittely, joka ei ole olennaisesti Gutenbergin päivistä idealtaan muuttunut, vaatii uuden version parin vuoden välein. Työelämässä ihmiset haluavat käyttää uusimpia ohjelmia, ja varsinkin Officen .docx-tiedostot tuottavat päänvaivaa, jos niitä haluaa muokata muilla ohjelmilla. Onko tämä sitten tarkoituksellista vai piittaamattomuutta?

Onhan se selvää, että Microsoft haluaa joka vuosi tuoda markkinoille uuden tuotteen ja saada sitä myytyä. Mutta missä vaiheessa kapitalismin perusidea muuttuu salaliitoksi?

5. 24,1% Koronavirus (SARS-CoV-2) kehitettiin alun perin laboratoriossa.

Joka neljäs uskoo tähän, mitä helvettiä? Koronasalaliitot ovat aikamme Area 51, mutta en uskonut niillä olevan tällaista laajuutta. Joka neljäs suomalainen uskoo jotain tällaista.

Viruksia tulee ja menee ilman laboratorioitakin. Joka talvi flunssa-aalto pyyhkäisee mantereen läpi suunnilleen samasta suunnasta. Covid19 on samaa perhettä näiden muiden korona-virusten kanssa, tämä nyt vain sattui olemaan sellainen, jossa marginaalisti suurempi tappavuus yhdistyi marginaalisesti helpompaan leviävyyteen, joka kertaantui huomattavasti korkeampana kuolleisuuteena. Kaikesta huolimatta covid19 ei ole mikään biologinen ase, jota ei pitäisi suurennella, vaikka sen leviämistä tulisikin rajoittaa.

7. 21,4% Viranomaisilla on paljon laittomasti kerättyä tietoa jokaisesta kansalaisesta.

Mitä tässä tarkoitetaan ”laittomalla”? Toki viranomaisilla on tietoa kansalaisista, tämä on selvä asia. Mutta missä vaiheessa tietojen keruu muuttuu ongelmalliseksi, tai jopa laittomaksi tai ”salaliitoksi”? Pelkästään poliisi tallentaa tietoja rikosrekisterin lisäksi lukuisiin muihin tietokantoihin ja niiden käyttöön on liittynyt myös laittomuuksia. Väite on siis osittain totta, mutta ei välttämättä salaliitto.

8. 20,3% Eri maiden hallitukset kehittävät ja rahoittavat sosiaalisen median toimijoita kuten Facebookia ja Twitteriä, jotta voisivat vakoilla niiden käyttäjiä.

On selvää, että ihmisiä valvotaan sosiaalisessa mediassa. Niin kuin pitääkin, esimerkiksi jos joku jakaa kouluampumisvideoita tai rekrytoi porukkaa Isisin taistelijoiksi, tulee viranomaisten puuttua siihen. Sitä miten syvälle juuri hallitusten lonkerot ulottuvat someen, ei tiedä kukaan, mutta luulen ettei heidän tarvitse vaivautua, koska yksityiset toimijat tekevät sen heidän puolestaan. Miksi miljardien arvoisten firmojen pitäisi ottaa rahaa ”hallituksilta” (valtio)?

9. 19,3% Suomalaisessa mediassa valtaa pitää punavihreä toimittajablokki, joka syöttää kansalaisille omaa agendaansa ja estää muunlaisten näkemysten julkitulon.

Itse olen jossain määrin ”punavihreä” ja tunnistan kyllä, että toimittajatuttuni jakavat tietyn maailmankatsomuksen, jota kuvaa kenties ”liberaali” paremmin kuin ”punainen”, mutta kuitenkin. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että tietyille aloille hakeutuvat tietynlaiset ihmiset. Esimerkiksi kukaan ei pidä outona sitä, että liiketaloustieteen koulutusohjelmasta valmistuneet kannattavat keskimääräistä enemmän Kokoomusta, mutta samalla tavalla humanistisella alalle hakeutuvat kannattavat ”pehmeitä arvoja”, jotka todennäköisesti realisoituvat Vihreän puolueen äänestämisenä.

Puhumattakaan siitä, kuinka Tampereen tiedotusopin laitos on avoimesti ollut punainen lähes aina. Ja kun olet 7 vuotta viettänyt aikaa tietyntyyppisessä ympäristössä ja kaikki tututkin ovat samasta kuplasta, tarkoittaa se tiettyä maailmankatsomusta, joka heijastuu toimittajantyöhön, pyrki minkälaiseen objektiivisuuteen tahansa.

Asiaa on luonnollisesti tutkittu, ja vaikka tämä (Mäkilä, Ville. 2020: Kenen joukoissa seisot? : kyselytutkimus journalismin opiskelijoiden arvoista. Turun AMK) ei olekaan varmasti kattavin ja luotettavin, on se varmasti suuntaa antava (tehkää oma tutkimuksenne jne).

Eli tämäkin on osittain totta, mutta missään tuskin kokoonnuttu perustamaan ”punavihreää toimittajablokkia”, joka olisi päättänyt kollektiivisesti alkaa ajaa tiettyä ”agendaa”.

10. 17,8% Autonvalmistajat ja öljy-yhtiöt toimivat yhdessä estääkseen ympäristöystävällisten moottoreiden kehitystä.

Sama juttu: sitä kutsutaan kapitalismiksi. Tällä hetkellä molempia osapuolia status quo hyödyttää, joten miksi muuttaa sitä. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun joku keksii paremman ratkaisun, joka on kaupallisesti hyödynnettävissä, menee se perinteisen polttomoottorin ohi, ja onhan noita sähkö- ja hybridimalleja viime vuosina tullut jo markkinoille.

12. 17,2% Koronataudin (COVID-19) aiheuttava virus päästettiin tahallisesti liikkeelle kiinalaisesta laboratoriosta.

Sama kuin yllä, eli mitä helvettiä?

14. 17,1% USA:n armeija tutkii avaruusolentoja salaisessa tukikohdassa nimeltä Area 51.

18. 15,9% Eri maiden hallitukset salaavat todisteita avaruusolentojen vierailuista Maassa.

22. 14,3% UFO putosi maahan New Mexicon Roswellissa vuonna 1947, ja USA:n armeija on siitä lähtien peitellyt tapahtunutta.

Ah, nostalgiset X-files fibat vievät 90-luvulle, jolloin salaliittoteoriat tarkoittivat ufoihin uskomista ja olivat onneksi aika viattomia verrattuna näihin Convoy-juttuhin. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, minkälainen kulttuurihistoria on em. sarjan intron ”Goverment denies knowledge” -sloganilla (ehkä kartoitan sitä myöhemmin). Mutta miksi väitteellä 18. on vähemmän kannattajia kuin väitteellä 14.? Eikö siinä ole joku epäloogisuus?

21. 14,5% Tutkijaryhmät pyrkivät herättämään aiheetonta paniikkia tulevaisuuteen liittyvistä riskeistä omaa etua tavoitellakseen.

25. 12,1% Uutismedia on liioitellut koronapandemian olemassaoloa.

Varmasti osittain totta, mutta kyseessä on pikemminkin systeemin vika kuin salaliitto. Akateemisessa maailmassa apurahoista joudutaan tappelemaan verissä ja jollekin perustutkimukselle ei välttämättä löydy rahaa, vaan joutuu ehkä liioitellenkin perustelemaan miksi oma tutkimus on tärkeää ja silloin korostetaan uhkia terveydelle, luonnolle, maailmanrauhalle tai demokratialle. Ja koska tiedejournalismin on korvannut klikkijournalismi, tiedelöydöksistä uutisoidaan samalla formaatilla kuin ex-missin silikonirinnoista.

Mielestäni esimerkiksi ilmaston lämpenemisestä tulisi lakata uutisoimasta maailmanloppuna. Siitä seuraava lajikato, aavikoituminen ja merenpinnan nousu kuitenkin johtavat sen luokan ongelmiin, että niitä pitäisi ratkoa nyt, eikä sitten kun on myöhäistä. Huvittavaa sinänsä, että jos saman kokoluokan ongelmat olisivat sotilaallisia, niille kyllä löytyisi oma budjettinsa.

Samoin covid-pandemian kohdalla ihmisille syntyi kuva taudin aiheuttamasta varmasta kuolemasta, vaikka se olikin korkeimmillaan ”vain” 5% luokkaa. Onko 5% sitten paljon vai vähän? Yhdistyneenä korkeaan tarttuvuuteen olisi se voinut johtaa 150 000 ihmisen kuolemaan, jos esimerkiksi sairastuneita olisi ollut esim. 3 miljoonaa (~54% väestöstä). Jos olet tutkija, jonka pitää antaa suositus miten estetään 150 000 ihmisen kuolema, saatat suositella kasvomaskeja, etätöitä ja baarien sulkemisia silläkin uhalle, että se aiheuttaa ”paniikkia”.

24. 12,1% Väitteet ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä ovat tekaistuja tai vääristeltyjä ideologisista ja taloudellisista syistä.

Pikemminkin näyttäisi siltä, että todisteita ilmaston lämpenemisestä ei oteta tosissaan taloudellisista syistä, koska pelätään kulutusjuhlien loppumista.

29. 9,9% Jokin taho levittää koronavirusta tarkoituksellisesti.

Tällä ei varmaan tarkoiteta niitä, jotka kieltäytyvät kasvomaskeista, turvaväleistä ja karanteeneista.

30. 9,7% Aasialaiset valtiot ovat salaliitossa tuhotakseen länsimaisen talouden.

Sama kuin yllä, kapitalismissa kannattaa joskus vetää samaan suuntaan ilman mitään pimeissä kellareissa tehtyjä verellä kirjoitettuja sopimuksia.

36. 6,4% Hyökkäys Yhdysvaltain kongressiin 6.1.2021 oli äärivasemmistolaisen Antifan ja Black Lives Matter -liikkeen organisoima.

Tästä olen kirjoittanut aikaisemmin. Maailma on jakautunut kahteen leiriin ja kaikki toivovat vastutajien tekevän terrori-iskuja tai mellakoivan, ja kun sitä ei tapahdu, turvaudutaan salaliittoteorioihin.

47. 2,8% Koronarokotetut ihmiset levittävät ympärilleen koronaviruksen piikkiproteiineja.

Ehkä ihmiset pelkäisivät vähemmän, jos näitä kutsuttaisiin jollain muulla nimellä kuin pelottavat PIIKKIproteiinit. Netissä joku kertoi varmana tietona, että hänen tuttavansa (aina tapahtunut jollekin ”tuttavalle”), joka on ammatiltaan hieroja, oli saanut rokotetulta asiakkaalta nenäverenvuodon. Onhan se tietysti uskottavaa, että jos joku rokotettu levittää ympäriinsä tällaisia teräviä piikkejä, voi niistä tulla nenäverenvuoto, jos vetää henkeensä. Samalla tavalla rokotteet ovat ”myrkkyPIIKKEJÄ”. Jostain syystä suun kautta otettava imervektiini ei pelota yhtä paljon.

49. 2,5% Mitään koronapandemiaa ei oikeasti ole.

Tämä on yllättävän alhainen prosenttimäärä. Neljä kertaa useampi kuvittelee, että ”virusta levitetään tahallisesti” ja seitsemän kertaa useampi, että ”virus päästettiin tahallisesti liikkeelle laboratoriosta”. Olen jotenkin kuvitellut, että rokotteen vastustajien pääargumentti oli, että ”mitään pandemiaa ei ole”. Samoin kiinnostaisi ristiinvertailu sen välilllä, uskovatko ihmiset samaan aikaan, että virus kehitettiin laboratoriossa ja että mitään pandemiaa ei ole.

50. 2,5% Muun muassa NASA, tiedemiehet ja maailmaa hallitseva pieni eliitti väittävät Maan olevan pallo, vaikka todellisuudessa se on litteä.

En ole koskaan edes netissä törmännyt litteän maan kannattajaan ja olen melko varma, että kyseessä on nettimeemi ja trollaus. Vastanneista 2,5% kuitenkin väittää toisin.

46. 3,4% On olemassa juutalaisten salajuoni maailman hallitsemiseksi.

56. 1,4% Juutalaisten joukkotuhoa ei tapahtunut, tai sitä on suuresti liioiteltu.

Vanha kunnon klassikko juutalaisten salaliitosta holokaustin kieltämisellä höystettynä. Onneksi prosentit ovat kuitenkin alhaiset Suomessa, olisi mielenkiintoista saada tietää mitkä olisivat tulokset esimerkiksi natseja jahtaavalla Venäjällä. Veikkaisin kymmenien prosenttien paukkuvan. Samoin olisi mielenkiintoista jälleen tehdä ristiinvertailuja: ovatko samat ihmiset sitä mieltä, että Venäjä taistelee Naton aseistamia natseja vastaan ja myös sitä mieltä, että Nato ja Zelenskyi ovat osa juutalaisten salaliittoa?

58. 1,3% Osa maailman johtajista on ihmisen hahmon ottaneita liskonkaltaisia avaruusolentoja (liskoihmisiä)

60. 1,1% Ihmisen muotoiset avaruusolennot eli liskoihmiset (reptiliaanit) ovat muinaisina aikoina muuttaneet ihmisen DNA:ta.

Litteän maan ohella reptiliaanit ovat kenties sekopäisin teoria, mutta näemmä näitäkin on, ellei sitten kyseessä ole piloillaan tehty vastaus. Tässä ollaan kuitenkin aika lähellä virhemarginaaleja, mutta vastaajia on kuitenkin ollut 13-15 kappaletta.

61. 0,9% 5G-verkot levittävät koronavirusta.

62. 0,7% Koronarokotteilla istutetaan ihmisiin mikrosiru heidän tahtomattaan

Tätäkin vähäisempää on uskominen aivan sekopäisimpiin corona-teorioihin. Silti, jos tulokset ovat (olisivat?) yleistettävissä koko väestöön, tarkoittaa se sitä, että kymmenet tuhannet suomalaiset, Pisa-palkitun koulun käyneet ihmiset uskovat tällaisiin väitteisiin.

Johtopäätöksiä

Jonkin asian kutsuminen salaliittoteoriaksi ei tarkoita, etteikö se olisi totta. Onhan salaliittoja toki ollut olemassa maailman sivu. Toisaalta, jokin väite itsessään voi olla todellisuutta vastaava, mutta sen takaa ei löydy salaliittoa. Osa väitteistä on ihan oikeasti faktaa (toimittajien puoluekannat) ja osa tulkintaa (tutkijat liioittelevat, ”mitä on liioittelu”?), mutta salaliitoksi se muuttuu mielestäni vasta sitten, kun oletetaan sen takana olevan jokin naruista vetelevä taho, joka tietoisesti pitää salaisia kokouksia ihmisiä harhaan johtaakseen. Tai sitten minä olen poikkeuksellisen paljon salaliittoihin uskova ihminen, koska olisin voinut useaan kohtaan vastata, että ”uskon ainakin vähän”.

Kuten eilisessä kirjoituksessa kirjoitin, myös salaliittoteoriat itsessään ovat salaliittoteoria, jos alkaa liikaa uskomaan, että jokin ulkopuolinen taho (kuten Venäjän hallitus) syöttää niitä kansalle. Mutta sekään ei tarkoita, etteikö se voisi olla totta…