Niin älyvapaita kuin abrahamilaisten uskontojen kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden edustajat joskus ovatkin, on jotenkin lohdullista, että kaikkien näiden uskontojen ytimessä on kirja, oli se sitten Raamattu, Koraani tai Toora. (Myös Aasian suurissa uskonnoissa on omat keskeiset pyhät kirjoituksensa, vaikka ne eivät perustukaan yhtä vahvasti mihinkään yksittäiseen kirjoituskokoelmaan.) Kaikista esineistä, joka olisi voitu valita, valittiin juuri kirja. Mieleen tulee paljon haitallisempiakin kapistuksia. Oli sitten kyseessä konservatiivi kristillisdemokraatti, amerikkalainen keskilännen kiväärinheiluttaja, venäläinen ortodoksi-nationalisti, hurmoskarismaattinen kielilläpuhuja, paavillinen aborttiklinikan räjäyttäjä, jihadistinen kurkunleikkaaja, naistenvihaaja-haredi tai ihan vaan suomalainen tapaluterilainen, on ainakin heillä ainakin yksi kirja hyllyssä.
Onko yhden kirjan omistaminen sitten vaikuttanut ihmisen sivistykseen, mene ja tiedä.
Tai onko kyseistä kirjaa luettu: verkossa raamatulla-päähän-kristityn saa parhaiten vaiennettua kysymällä missä kohtaa Raamattua niin sanotaan.
Toisaalta, kun kirjastoihin on nykyään ulkoistettu niin nuorisotalo, nettikahvilat, päihdehuolto, käyttöhuoneet kuin vanhusten tapaamispaikatkin, on silti huojentavaa että ainakin ulkonäön vuoksi kirjat on säilytetty siellä seinillä.
Kirjahylly oli kuulemma pois muodista jonkin aikaa, en ole aivan varma onko se tullut takaisin. Sisustuselementtinä yksittäinenkään kovakantinen kirja ei ole kovin halpa.
Esineenäkin kirjalla on aura, jota muilla medioilla ei ole.