Hajahuomioita Finlandia-palkinnoista

Tämän vuoden Finlandia-palkinnot on jaettu ja voittorivi näyttää seuraavalta: kaunokirjallisuuden palkinnon voitti Iida Rauma romaanillaan Hävitys, tietokirjallisuuden Ville-Juhani Sutinen esseekokoelmalla Vaivan arvoista ja lasten- ja nuorten Finlandian Sofia ja Amanda Chanfreau teoksella Kirahvin sydän on tavattoman suuri (Giraffens hjärta är ovanligt stort).

Näistä kaunokirjallisuuden palkinto on se varsinainen Finlandia ja siitä oli kisaamassa useampikin teos, joka olisi sen voinut voittaa. Esimerkiksi Heikki Kännöä veikattiin vahvasti voittajaksi romaanillaan Ihmishämärä. Rauman Hävitystä en ole vielä lukenut, mutta hänen aikaisempi, vahvasti kehuttu ja palkittu Seksistä ja matematiikasta oli minulle pettymys, kun sen pari viikkoa sitten luin, joten en ole varma onko tämä voittajakaan minun mieleeni. Ehkä annan sille mahdollisuuden.

Myös Sutisen kirja liikkuu kaunokirjallisuuden alueella ja on siitä syystä saanut kirjallisuusihmisiltä enemmän huomiota kuin muiden alojen tietokirjat. Vaivan arvoista käsittelee kirjallisuuden ”vaikeita” klassikoita. Erityisesti huomiota on saanut Sutisen kommentti Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjasta, johon viittasin itsekin edellisessä bloggauksessa. Ei sillä, ettenkö aidosti uskoisi ihmisten pitävän kyseisestä teoskokonaisuudesta, mutta onhan siinä jotain sellaista, että sen mainitsijaa pidetään helposti kirjallisena pätijänä eikä toisaalta kovin helposti kehtaa sanoa, ettei itse asiassa pidä Proustista.

Sitten on sekin puoli, että Sutisessa on koko lailla kuvainraastajaa ja Proustin kaltaiset isot nimet ovat helppoja maaleja, varsinkin kun niin harva osaa lopulta selittää, mikä Proustin romaaneissa on niin hienoa, ainakaan nettikommenteissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *