Lähitulevaisuudessa pandemiasta tulee varmasti suosittu tutkimuskohde tutkijoille, etenkin sosiaalipsykologeille ja muille, jotka tutkivat laajojen ihmisjoukkojen käyttäytymistä. Tutkijoille on avautunut ainutlaatuinen tilanne havainnoida laajan eristäytymisen vaikutuksia ihmisiin. Ainakin minusta tuntuu, että sosiaalisten kontaktien väheneminen ja siirtyminen kommunikoimaan verkon välityksellä on johtanut esimerkiksi salaliittoteorioiden määrän räjähdysmäiseen kasvuun.
Kasvokkain tapahtuvassa kommunikaatiossa on usein helpompi huomata puhuuko vastapuoli aivan täyttä puuta-heinää, kun taas sosiaalisessa mediassa trollataan tahallaan. Meille kaikille on varhaislapsuudesta asti kehittynyt tietty kyky tulkita toisia ihmisiä ja heidän nonverbaalisia viestejään. Kirjallisessa kommunikaatiossa, jota sosiaalinen mediakin suureksi osaksi on, nonverbaalinen viestintä puuttuu ja tutkimusten mukaan jopa puolella miljoonalla aikuisella suomalaisella on puutteellinen lukutaito.
Miten esimerkiksi tulisi suhtautua siihen, että eräskin rouva kommentoi Facebookissa jotain uutista ja kertoi, että kaikki kaksi koronarokotetta saaneet ovat jo kuolleet. Uskooko tämä henkilö tosissaan näin? Valehteleeko hän tahallaan muita pelotellakseen vai onko hän jonkinlainen ironinen trolli? Onko hän skitsofreenikko, joka elää jossain harhaisessa todellisuudessa. Vai onko meille yksinkertaisesti muodostumassa sellainen keskustelukulttuuri, jossa ei ole oleellista pitävätkö väitteet paikkaansa?
Toisessa esimerkissä nuori mieshenkilö kertoi, että rokotetut eivät pääse ”eräiden” lentoyhtiöiden koneisiin, koska ”epäillään”, että rokotteet jotenkin siirtyvät ihmisestä toiseen. En edes käyttänyt keskustelussa termiä ”todistustaakka”, mutta tiedustelin kuitenkin, että kai on olemassa lentoyhtiöitä, joiden nettisivuilla olisi asiasta tiedotettu. Ei tietenkään ole, mutta mikään ei estä uskomasta niin.
(Oma salaliittoteoriaviisari kyllä välillä värähtää, kun alkaa tuntua että viestit tulevat jostain trollitehtaasta; niin samanlaisia ne ovat välillä muodoltaan. Esimerkkinä muotoilu ”jos vuosi sitten sanottu että jotain X, niin olisi pidetty salaliittona, mutta nyt jotain X on jo uutisissa.” )
Ehkä jos näidenkin ihmisten kanssa olisi keskustellut kasvokkain, olisi pokka pettänyt ja he itsekin tajunneet, että eihän näissä väitteissä ole mitään mieltä. Verkossa taas monilla on niin puutteellinen lukutaito, että he kenties osaavat lukea sanan toisensa perään, mutta eivät muodostamaan niistä sellaisia kokonaisuuksia, joista voisivat arvioida onko niissä mitään järkeä. Puhumattakaan, että ymmärtäisivät selkeästi argumentoidun vastaväitteen. Toisaalta, useimmat meistä tunnistavat skitsofreenikon silmien ns. hullunkiillon ja osaavat suhtautua kadun kulmassa spagettisihvilä päässä huutelevan sekopään sanomisiin vähintäänkin kriittisesti. Verkossa sen sijaan ei moni tunnista sekopäätä pelkästään ulosannin perusteella, ja professorin lausunnot ja satunnaiset somekommentit vaikuttavat yhtä järkeviltä, vaikka jälkimmäisestä puuttuisikin kielioppi, koherenssi, välimerkit ja joskus vimmaisimmilta välilyönnitkin.
Aineistosta siis tuskin tulee olemaan pulaa, pikemminkin sen rajaaminen tulee olemaan vaikeaa, puhumattakaan, jos pitäisi löytää kontrolliryhmäksi sellaisia ihmisiä, joiden päätä sosiaalinen media ei ole vielä sotkenut.