Soten käännös

Kun Elina Lepomäki kertoo, että sote-uudistus ei toimi, niin kuulostaahan se uskottavalta. Kun kaltaiseni taloudesta mitään ymmärtämätönkin näkee, että eihän tämä voi näin toimia, ja kun kokoomuslainen kauppatieteiden maisteri ja Liberan puheenjohtaja on samaa mieltä, ei varmaan ole kyse pelkästään omasta pseudovasemmistolaisesta harhastani. Ja kun Sipilä ilmoittaa, että mikäli sote-uudistusta ei hyväksytä, hallitus kaatuu, niin onhan tämä ns. ”a gift that keeps giving”. Silti vähän huolestuttaa, että mikä se vaihtoehto on? Jos uudet vaalit pidettäisiin nyt, Kokoomus olisi aika vahvoilla, ja millaista sote-uudistusta kokoomuslainen hallitus lähtisi ajamaan? Tiedetään kuitenkin, että siellä on porukkaa, joka varmasti yksityistäisi kaiken mikä irti lähtee ja sen jälkeen myisi hengitysilmankin eniten tarjoavalle yksityiselle sijoittajalle.

Lopulta tässä on kaksi palikkaa, joiden toisiinsa liittäminen on seurausta Kokoomuksen ja Keskustan kompromissista.

Maakuntamalli: radiossa sanoivat, että tämä olisi aivan välttämätön uudistus, varsinkin kun kaikilla muilla Euroopan mailla on jo jonkintyyppinen väliportaan hallintomalli kuntien ja parlamenttien välillä. Näin ulkopuolisena on vaikea kuitenkaan nähdä tarvetta byrokratian lisäämiselle, ja veikkaisinpa, että kansalaisten kiinnostus maakuntavaaleja kohtaan tulee olemaan ennätysalhaista. Tässä ollaan kuitenkin muuttamassa Suomen hallintorakennetta historiallisella tavalla. Jos uuudistus on niin juosten kustu kuin miltä vaikuttaa ja jos ketään ei kiinnosta, homma voi mennä vain pieleen. Keskustan vastaus asiaan tuntuu olevan, että kyllä, juosten kustuhan tämä onkin, mutta ei sitä enää voi perua.

Terveydenhuollon uudistus, eli käytännössä terveydenhuollon avaaminen kilpailulle, eli asteittainen yksityistäminen. Käytännössä tässä otetaan huonoimmat puolet ”sosialistisesta” mallista (valtio tuottaa palvelut) ja ”kapitalistisesta” mallista (yksityiset firmat tuottavat palvelut). Eli sen sijaan, että valtion voittoa tuottamattomat ja tasa-arvoiset palvelut saataisiin yksityistämällä tehostettua tasa-arvon kustannuksella, saadaan tehottomia ja epätasa-arvoisia palveluita. Ei yksityisen sektorin kustannustehokkuus johdu mistään muusta kuin kilpailusta ja resurssien niukkuudesta, joka pakottaa toimimaan tehokkaasti. Mutta jos paikkakunnalla on vain yksi yksityinen toimija ja jos raha edelleen tulee julkiselta puolelta, on vaikea keksiä, mikä muuttuu, paitsi se, että yksityiset firmat tekevät rahaa ihmisten terveydellä ja siirtävät voitot veroparatiisiin.

Pahin pelko on, että terveydenhuollosta tulee uusi ooppera, joka vahvasti valtion tukema taidemuoto, joka vie valtavan osan kulttuuribudjetista ja jossa käy vain rikas eliitti.

Sukupuolesta ja asevelvollisuudesta

Helsingin Sanomat uutisoi Elsasta, joka on korjannut sukupuoltaan miehestä naiseksi: ”Loppuuko asevelvollisuus sukupuolen­korjaukseen ja voiko naisen tuomita totaali­kieltäytymisestä?”. Näin ollen ongelmaksi tulee, koskeeko 19-vuotiasta Elsaa enää asevelvollisuus, vaikka hänen juridinen sukupuolensa on edelleen mies. Asevelvollisuus on asia, johon jokainen suomalainen mies joutuu miettimään kantansa, ja itsehän olin aikanaan voimakkaasti sitä vastaan erinäisistä aatteellisista syistä. Nykyisin on elämänkokemusta karttunut, enkä olisi enää valmis menemään vankilaan, mutta radikaalina 16-vuotiaana hieman ennen kutsuntoja pidin sitä yhtenä vaihtoehtona. Omalta kohdaltani asia ratkesi siten, että sain vapautuksen terveydellisistä syistä (en kuitenkaan mielenterveydellisistä). Mielipiteeni armeijasta on muuttunut 20 vuodessa suuuntaan ja toiseen, mutta aihe itsessään kiinnostaa edelleen.

Uutisesta tuli mieleeni ainakin kaksi pointtia.

1) Onko juridinen sukupuoli tarpeellinen?

Ottamatta kantaa siihen, kuinka monta sukupuolta voisi olla ja millä perusteella, niin ihmettelen mihin tarvitaan juridista sukupuolta? Jos joku on biologisesti mies tai nainen tai tuntee syntyneensä väärään sukupuoleen tai että sukupuoli on performatiivisuuden tuottama sosiaalinen konstruktio, niin mitä se valtiolle kuuluu? Eikö se ole jokaisen yksityisasia, mitkä vehkeet jalkojen välistä löytyy?

En ole sinänsä minimivaltion kannattaja, mutta on tiettyjä asioita, jotka eivät valtiolle kuulu. Toki joku tilastokeskus voi taulukoida kuinka moni identifioutuu naiseksi tai mieheksi, mutta miksi kansalaiset pitää jakaa sen perusteella kahteen kategoriaan? Tämän ei pitäisi vaikuttaa kaikkein konservatiivisimpienkaan ihmisten elämään: se, joka indentifioutuu 100% cis-heteromieheksi, on sitä edelleen, vaikka juridisen sukupuolen käsite poistettaisiin. Ei tarvitse enää teoretisoida kuinka monta mahdollista sukupuolta on tai mitä biologia sanoo, koska biologia joka tapauksessa on juridisesta sukupuolesta erillinen asia.

Samalla olisi poistunut myös tarve säätää tasa-arvoisesta avioliitosta oma lakinsa. Mielestäni valtiolla ei ole oikeutta rajoittaa yksilöiden välisiä sopimuksia, jollainen avioliitto juridisessa mielessä on. Jos kaksi aikuista, täysivaltaista ihmistä haluaa solmia keskenään sopimuksen ja kutsua sitä avioliitoksi, niin mikä oikeus ulkopuolisilla on sitä rajoittaa? Ilman juridisen sukupuolen käsitettä tätäkään ongelmaa ei olisi ollut. Eri asia taas on, miten uskonnolliset yhteisöt siihen suhtautuvat, mutta hyvinhän ne ovat pärjänneet jo tuhansia vuosia tähänkin asti.

2) Ketä asevelvollisuuslaki koskee?

Juridisen sukupuolen poisto luonnollisesti poistaisi vain toiselle sukupuolelle määrätyn asevelvollisuuden, mutta sen olisikin jo aika kadota. Joku äitiysloma taitaa olla isyyslomaa pidempi, mutta itselleni ei tule mieleen muita lainkohtia, joissa sukupuolelle asetettaisiin erilaisia velvollisuuksia tai oikeuksia.

Selvää pitäisi olla, että seuraavat lauseet ovat ristiriidassa keskenään:

”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen [ jne..] perusteella.”

”Jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen[.]”

Tämä ei ole mikään arvo- tai mielipidekysymys, vaan pelkkää logiikkaa. Jos laki on ristiriidassa perustuslain kanssa, jompaakumpaa pitäisi muuttaa. Ristiriita on niin ilmeinen, että oikeuskanslerin pitäisi huomauttaa asiasta ja laki pitäisi muuttaa rutiinityönä normaalissa säätämisjärjestyksessä. Tarvitaan valtaisa määrä kognitiivista dissonanssia peittämään kahden selkeän suomenkielisen lauseen välinen ristiriita.

Esimerkiksi ”sukupuolia on kaksi ja niillä on keskenään erilaiset velvollisuudet” on aivan validi näkemys, kuten myös ”sukupuoliero on sosiaalisesti tuotettu keinotekoinen binäärinen konstruktio” tai ”sukupuolten kirjo on moninainen ja muuttuva” tai ”yksilöiden väliset erot ovat suurempia kuin sukupuolten väliset”. Esimerkiksi THL:n käsitys sukupuolesta näyttäisi olevan melko ”gender fluid”: https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli . Lainsäädäntö kuitenkin lähtee siitä, että ”sukupuolia on kaksi ja niillä on keskenään erilaiset velvollisuudet”. Olisi mielenkiintoista saada asia eduskuntaäänestykseen pelkästään sen vuoksi, että nähtäisiin kuinka moni edustaja pohjimmiltaan on tätä mieltä. Ja kuten sanottua, saahan sitä mieltä olla, ja aika moni konservatiivi varmasti onkin, mutta siitä seuraa, että on olemassa ”hyväksyttäviä perusteita”, miksi myös naisia voidaan asettaa eriarvoiseen asemaan. Jos taas binäärinen sukupuolijako on keinotekoinen ja mielivaltainen, ei ole mielekästä tapaa määritellä, mitä asevelvollisuuslain kohta ”Jokainen miespuolinen Suomen kansalainen” tarkoittaa.

Valitettavasti Suomi tarvitsee armeijaa, minkä kaltaiseni hippikin joutuu tunnustamaan, ja asevelvollisuus on yksi tapa järjestää asia. Moni perustelee miesten asevelvollisuutta sillä, että naiset joutuvat synnyttämään. Sekin on aivan validi perustelu, mutta ehdotapa synnytystalkoita naisten velvollisuudeksi ja jää odottelemaan natsivertauksia. Tämän on silti kaikki edellämainitun kannalta epärelevanttia.

On sinänsä jo naurettavaa, että tällaisesta asiasta pitää kirjoittaa näin juurta jaksain. Huolimatta siitä, kannattaako vain miehiä koskevaa asevelvollisuutta tai (aidosti) yleistä asevelvollisuutta, tai jonkinlaista siviilipalvelusta naisille tai asevelvollisuuden poistamista kokonaan, ei se poista laissa olevaa ristiriitaa. Olen kuitenkin pessimistinen sen suhteen, että asia korjaantuisi lähivuosina, tai että edes moni tunnistaisi itse ristiriitaa.